maanantai, 3. syyskuu 2012

Muuttohommia

Meitsin uusi päivyri löytyy osoitteesta mantamudi.blogspot.fi

maanantai, 23. tammikuu 2012

Aatelinen Prinsessa

Pitkästä aikaa pääsin kirjoittamaan tänne Mantatädin blogiin. Ja nyt onkin tarve oikaista suuri väärinkäsitys! Olen kuullut väitettävän, että olisin sukujuuriltani joku unkarilainen kyläpiski. Juorujen mukaan isäni emä olisi jostain navetan takaa löytynyt maalainen, joka oli sitten viety rotuunottoon. Anteeksi vain, mutta unkarinsukuni on aatelissuku ja minä olen unkarilainen Prinsessa. Pitäisihän sen jo näkyä käytöksestäni; tapani nukkua tyynyjen päällä, tyylini esiintyä näyttelyissä ja yleinen söpistely. Harrastukseni; misseily puhuu puolestaan ja toiseksi agility ja paimennus ovat täysin verrattavissa ihmisprinsessojen ratsastusharrastukseen.

Olen siis aloittanut syksyllä agilityn. Agilityssä käymme parhaan ihmisystäväni Ellin kanssa. Olemme molemmat oikein tykästyneitä lajiin. Paimentamassa olen käynyt palvelijani Iitun kanssa (kutsun häntä palvelijaksi, kun mielestäni Mantan käyttämä "Kotiorja" on jotenkin brutaali nimitys). Kävimme syksyllä paimennustaipumustestissäkin ja sain siitä hyväksytyn! Näyttelyissä kävin juuri viime viikonloppuna Ellin kanssa. Tuloksena oli ERI VAL2 SA PN3, meillä oli oikein kivaa kehässä. Kesällä kävin Iitun kanssa jälkikokeessakin, mutta se oli aivan kamalan painostava kokemus. Mielestäni sellainen paine ei sovi Prinsessoille. Ja vielä pahempi kauhukokemus oli luonnetesti.

Kaltaisteni Prinsessojen elämää ei saisi järkyttää sellaisella säikyttelyllä. Se ei kertakaikkiaan sovi aateliselle herkälle luonteenlaadulle. Ensin joku mies jutteli palvelijani kanssa ja heilutteli kohta edessäni keppejä. Kun tämä niinkutsuttu tuomari meinasi kaatua edessäni ajattelin tilaisuuteni tulleen ja haukahdin terävästi, että en ymmärrä tuollaista leikkiä. Leikin sitten kohta hiukan omalla lelulla Iitun kanssa. Seuraavaksi testissä hyökkäsi pusikosta kamala mörkö, tunsin pakokauhua, mutta kun keräsin rohkeutta aikani, uskalsin hiukan haistella sitä mörköä. Sitten, juuri kun olin saanut taas häntäni pystyyn ja itseni ylvään näköiseksi, hyökkäsi kimppuumme ihminen! Palvelijani meni aivan toimintakyvyttömäksi, onneksi minä pystyin puollustamaan meitä. Niinpä hyökkääjä tuli toisiin ajatuksiin ja alkoikin meidän kaveriksi. Seuraavaksi kimppuuni yritti taas hyökätä jokin ja kohta perääni vyörytettiin tynnyri. Luulen, että tämä oli joku salaliitto. Joku oli ehkä saanut vihiä aatelisista juuristani ja yritti saada minut hengiltä. Näistä selvittyäni minut yritettiin eksyttää pimeään huoneeseen. Iitu oli jo sinne eksytetty ja tilanne vaikutti siltä, että en tulisi häntä koskaan enää näkemään. Niinpä istuin tuomarin viereen, jospa hän olisi huomannut, että olin jäänyt orvoksi ja hän voisi minut pelastaa. Loppujen lopuksi Iitu kuitenkin löytyi sieltä ja pääsimme ulos huoneesta. Sitten Iitu meni varmaan kauppaan ja jätti minut yksin seinään kiinni. Ja eikös vielä joku hullu yrittänyt kimppuuni. Puollustauduin sadattelemalla kaikki rumat sanat, joita olen oppinut Mantalta ja niinpä se hyökkääjä ei uskaltanutkaan tappaa minua. Huh. Vielä kuului pari laukausta, mutta en niistä juuri välittänyt. Lopuksi tuomarit, jotka halusivatkin olla kavereitani kertoivat arvionsa luonteestani. Lopputuloskena -25 pistettä. Mielestäni tämäkin on aika moukkamaista, arvioida ja pisteyttää toisten luonteita.

Laitan tähän pari kuvaa: ensimmäisessä olen paimentamassa testissä ja toisessa esitän kaunista.

lauantai, 12. marraskuu 2011

Paljastuin ja mitä siitä seurasikaan

Viimeksi mainitsin, et mulle sattui pikku haaveri hirvimetsällä. Noo, ei se ihan pikkuinen haaveri ollutkaan. Varvas on vihoitellut tuossa pitkin kesää ja syksyä, mut meikä on pystyny olee suht normaali, ettei kukaan vaan huomais, et oon vammautunu. Tiedättehän, et vammautuneille eläimille käy yleensä aika huonosti tässä luonnon kiertokulussa. Pari kertaa kesällä kuitenkin epähuomiossa kävelin hiukan epäpuhtaasti, niin että Kotiorja huomas ja eikös se kirjoittanut asiasta mun omalle lääkärille Saksaan. Omalääkäri sitten passitti meikän ortopedin tutkimukseen ja siellä mä sit paljastuin; irtopaloja vasemman etusen uloimman varpaan ylimmässä nivelessä. Ei siitä seurannut ollenkaan hyvää, meitsi tauolle ja sit jouduin vielä leikkaukseen. No se vamma osoittautuikin vielä suuremmaksi leikkauksen yhteydessä. Nivel oli käytännössä aikas pjaskana. Lääkäri teki parhaansa ja nyt meikä on sitten kuntoutuksessa. En oo saanu kävellä, kuin hiukan, pikkuhiljaa kävelymäärää on lisätty. Sit mulla täytyy olla lenkillä typerä, kutittava ja puristava tassuside, kun niveltä täytyy varjella. Kotiorja on yrittäny keksiä mulle aivojumppaa ja kun oltiin talkkareina Liedossa vajaat pari viikkoa, niin sain ajaa pari peltojälkeä jo. Muut aivojumpat onkin olleet aika pöhköjä, esim. renkaanpujotuspeliä. Siellä Liedossa sattui kaksi kertaa ikävä välikohtaus hoitokoira Dassun kanssa. Dassu meinas meikän listiä, tää on juuri sitä mitä tuossa aikasemmin mainitsin. Mut eipä ollu meikä niin vammanen, et olisin ollu noin vaan listittävissä. Huh, enpä oo juuri ennen joutunut vastaaviin tilanteisiin. Nyt siis menee koko talvi tässä kuntoutusohjelmassa. Ens viikolla alkaa kuulemma allasterapia. Kuulin jo, et siinä ei saa uida, mut onneks Kotiorja on suunnitellu, et meikä pääsis talvella uimaan koirauimalaan. Mä toivon, et siellä ei lue seinässä: altaaseen hyppiminen reunoilta kielletty!

Ai ni, me ollaan muutettu, vaihteeks. Meikä otti uudet reviirit heti haltuun. Asutaan nyt sit taas taajamassa. Nyt mä vasta taas oon tajunnu, et missä uutispimennossa tuolla maalla onkaan ollut. Tääl on onneks päästy taas tohon meidän koirien sosiaaliseenmediaan mukaan. Kyl mä oonki joka kadunkulmaan jättäny kommentit, et meitsi on saapunu kylille. Liipulla on ollu vaikeuksia tottua taajamaelämään, mut kirjoittakoot  itse kuulumisiaan joku kerta.

keskiviikko, 14. syyskuu 2011

Tän kauden kokeita

Hellou! Meikä ei oo oikeen päässy tänä kesänä näihin kirjoitushommiin. No, kokeissa on käyty, kesäkuussa yksi hakukoe ja yksi jälkikoe. Kesäkuun hakukokeessa vetäsin tottiksen sillain niinku sinnepäin ja saatiin joku vähän reipas 70 pojoo. Sit mentiin esineruutuun, mut se olikin aika jännää, kun siellä juoksi suunnistajia. Meitsikin heitti pitkän reissun yhen äijän perässä, mut ei se halunnu mun esinettä, juoksi karkuun vaan. No, kun ne suunnistajat torpedoi muidenkin ruutuja, niin koe keskeytettiin ja päästiin ruutuun uudelleen, ilman äijiä. Meikä nosti kolme, melko pientä esinettä ja sain isot kehut Kotiorjalta. Sitten mentiin hakuun, johon Kotiorja oli perinteisesti arponu meidät ekaks koirakoks. Siinä alueella oli ihan kamalasti hajuja, kun meikä haisteli, et miks helvatissa sen on tallannu 50-60 ihmistä, kun yleensä muutama. Meni sit hajut niin sekasin, et en löytäny yhtään ukkoo (tuskin niitä oli sinne oikeesti laitettukaan) ja Kotiorja keskeytti, kun toinen puoli oli tarkistettu ja toista oli vielä yhden piston verran jäljellä. Tuomari sanoi, että positiivista on se, että harva koira tekis 300 metriä tyhjää tarjoamatta valeilmaisua. No en kai mä nyt alkais huvikseen rullaa ottamaan, siel ei vaan ollu ketää piilossa, ihme koe.

Sit käytiin jälkikokeessa, itseasiassa pari päivää ennen tuota hakua. Se oli meikän eka kolmosen jälki. Kotiorja oli hiukan flunssassa ja meinas tikahtua sinne suht lämpöseen mettään, kun meikä veti sitä jälkee puolijuoksuu. Taisin nostaa viis keppii, yhtä jouduttiin vähän ettii. Sit oli esineet ja siel yritettiin taas huijata pientä koiraa ja saattaa naurunalaseks. Meikä oli jättäny Kotiorjan odottamaan siihen lähetyslinjalle ja sit se meni liikkumaan siinä, mä näin. Sitten kun mä kiikutin sille esinettä täysillä, niin ne olikin sen tuomarin kanssa vaihtaneet paikkaa ja meikä meinas luovuttaa tuomarille sen esineen. No hitsi, en mä voi siinä samalla pitää niitä koko ajan silmällä, kun etsin niitä tavaroita. Kaikkee kanssa. Tottiksessa olin kyl tosi väsy, enkä olis millään jaksanu vetää sitä, saldona hiukan yli 70p. Mut näistä kertyi tulokseen riittävät pisteet, eli meikästä tuli JK3! Onnee vaan mulle :)

Sit mä loukkasin tassun, kun mulla oli suuri metsästysreissu hirven perässä, siitä seurasi karsee kipu, päivystyksessä käynti, kipulääkitys ja sen myötä kuukauden doping. Mä sit loukkasin sen saman tassun vielä kesälomallakin, kun piti märällä pellolla pitää lauma kurissa. Oltiin siis juoksemassa Liinun, Pekun ja Inkan kanssa ja voitte vaan kuvitella mitä porukkaa pitää kurissa: Liinu juoksee ja huutaa, Peku matkii sitä ja Inkalla on ihan omat bileet. Yritä siinä sitten johtaa laumaa. Käytiin muuten samalla reissulla myös Rautalammin viiden tähden koirahotellissa. Siellä ihmiset innostu kokeilemaan, et miten fiksu meikä on (niil oli vähän eri käsitys fiksuudesta kuin mulla). Meikää pyydettiin tuomaan Jorman sandaali keittiön ovelta pöydän luo, no mä vein. Sit ne innostu, et olisinkohan niin fiksu, et hakisin toisenkin ja mut lähetettiin. Menin toiseen huoneeseen ja kuului jo, et ei se tajunnu... kohta kannoin niille sieltä huoneesta Eilan sandaalin, et hah, siitäs saivat: sandaali ja toinen sandaali. Lomalla oli aika kivaa, vaikka se oli tyhmää, kun mä jouduin sit saikulle ja Liinu pääs yksi kaikkiin treeneihin. Se oli kaikkein katalin temppu, et ne kävi hakutreeneissä ilman mua! Olisin soittanu eläinsuojeluun, jos olisin tienny numeron.

Elokuussa oli sit tassu kunnossa ja Kotiorja päätti kuskata meikän hakukokeeseen Tammelaan. Yllärinä meillä oli suoritusnumero 1. Kotiorja höpis jotain kolmesta ukosta, kun mentiin radalle päin. Mä tietty tiesin, et me oltiin kokeessa ja kokeessahan voi tehdä oieestaan mitä huvittaa, kun mä oon lukenu säännösitä, et siel pitää olla kiltti koiralle. Kotiorja sit laitto meikän pistolle, mut siinäpä olikin ihanaa heinää ja aloin syömään sitä. Kotiorja yritti pyytää mua kauniisti, vaatia ja käskee, mut mä vaan söin sitä ihanaa heinää ja välillä katoin sitä päin, et "sä et saa tulla pölläyttämään". Kyl mä sit vähän menin sen luokse ja sit se laittokin mut toiselle puolelle, mut siinäkin oli sitä heinää... sit alkoi tapahtumaan: Kotiorja ja tuomari jutteli jotain ja kohta Kotiorja karjas melkein ruman sanan ja juoksi mun luo ja huusi, että "töihin siitä", no meikä paineli etukulmaan ja siel olikin ukko. Rullaa tuodessa mun oli kuitenkin pakko pysähtyä vielä laiduntamaan ja siitä seurasi uusi karjuminen. Hain rullan uudestaan ja vein Kotiorjan näytölle. Ja sit, mitä hittoo, mut vietiin pois radalta!!! Tätä mä en tajuu, siis siellähän oli vielä ne kaks ukkoo ja yks lopettaa homman kesken. Outo koe, Kotiorja pupatti kotimatkan sitä, et olipa hienoo viedä koira Tammelaan syömään heinää. Ihme kiree tommosesta.

Sit meil olikin pitkästä aikaa etsintäkoe. Siellä meikä veti hakuradan vaihteeks sillain niinku osaan, paitsi en tietenkään uponnu sinne kunnolla mistä nyt ties ettei siellä ukkoo ole. Seuraavaks mentiin jäljelle ja sieltä sain täydet, yhen harhan tarkistin, kun kiinnosti hiukan, et kuka siit on menny. Tarkkuudessa esine löytys nopeesti, mut sit mulla tuli se mun tarkkuus-outo-olo ja mä pudotin sen esineen ja samalla huomasin, et siinähän oli hyviä syömättömiä mustikoita. Mä niitä siinä nautiskelin ja Kotiorja yritti jotain viestittää, no otin sit sen esineen ja luovutin. Aika paljon pojojan meni. Seuraavaks oli meikän suosikki pudotettu esine. Mut se olikin tällä kertaa ihan tyhmä, kun meikän olis pitäny juosta ohdakepellon läpi! Kyl mä yritin ratkaista tilennetta, mut en vaan pystyny siitä menee, menisivät itte hitto ihmiset sinne juoksemaan paljain jaloin! Esineitä löytyi kaksi, kun Kotiorjalla ei ollu ihan ruutu hallussa, meikä olis sen kolmannenki nostanu, jos toi yks olis mut sinne lähettäny. Tottiksesta vetäsin, niinkuin Mummi sanoi, tarkasti 70 pistettä. Eli tuloshan siitä tuli ja meikä on nyt sit EK3 ja samalla Piirinmestari. Ei kyl ollu muita osallistujia, mut sehän johtui vaan siitä, et ei ne uskaltanu tulla, kun mä olisin ollu vastassa. Palkintojen jakoon meikä joutu mukaan ja huusin sit kaikille haku- ja jälkikoirille selkeet sävelet, et mitä mieltä olin niistä! Kotiorja yritti selittää korvat punasena, et tää on vielä koetilanne, koita käyttäytyä.

Kävin mä Takkutukkapäivilläkin tuossa ja siinä vähän lampaita paimentamassa. En mä siitä hommasta niin oo välittäny, mut nyt huomasin, et ne ihanat papanat tulee niiden peräpäästä ja fiksuna suuntasin kuononi suoraan sinne! Ihan kiva päivä muuten, hengailin Kotiorjan sylissä ja Buda-mudin kanssa paheksuttiin nuorisoa ja sitä, et nurmikolla oli kakkaa eikä siihen voinu astuu. Jouduin mä sit vielä Faijan kanssa yhteiskuvaan, lisään sen tähän myöhemmin. Se oli kyl naurettavaa pelleilyä.

torstai, 14. heinäkuu 2011

Missiprinsessa äänessä

Moi!

Mä pääsin nyt vihdoin koneelle, kun me ollaan lomalla. Lomalla on hauskaa, mutta väsyttävää. Ensin mä olin Sammatissa melkein viikon maalaislomalla. Siellä oli hauskaa leikkiä Taiton kanssa. Kyl mä vähän niitä lampaitakin paimensin, mut aika raskasta on tehdä töitä kesken loman.

Keväällä mulla oli hiukan noita tapahtumia. Mä kävin elukkalääkärissä ja sepä ei ollukaan meidän oma Maria, vaan joku ihan muu. Se laitto mun silmiin ihmetippoja ja sitten totes, että mulla on terveet näkimet. Siellä klinikalla oli hiukan erikoisia koiria, joku piippas, joku röhki ja yksillä oli paidat päällä ja niitä kannettiin sylissä!

Oon mä käyny parit missikisatkin. Eka Iitu vei munt Ainon auton kyytiin ja mä menin Veikon kanssa isolle kirkolle misseilemään. Sain sieltä jonkun vara-sert-ruusukkeen. Tapasin siellä paljon kivoja tyyppejä, käytiin muditreffeilläkin. Sitten toukokuun lopulla mentiin Iitun ja Ellin kanssa Harjavallan näyttelyyn. Mä nautin, kun sain esittää ihanaa ja kaunista. Tuomari sanoikin musta, et mää oon niiiiiin ihana <3 Sain sieltä paljon palkintoja ja musta tuli kuulemma muotovalio. Sain sit valiolahjaks possunkorvan. Pääsin siellä myös isoon kehään ja esitin siellä miten upean ryhdikkäästi osaan liikkua, mut ei se tuomari osannu arvostaa unkarilaista kauneutta, outoo.

Kävin mä keväällä TOKO-kokeessakin. Se oli aika jännää, kun siellä oli tosi paljon koiria. Paikallaolosta tuli karsee härdelli, kun kaikki lähti juoksemaan, sit kun sieltä kuului prkl, niin mäkin lähdin etsimään iitua. En sit halunnu jäädä siihen toista kertaa, kun ei tienny, et mitä siitä taas seuraa. Yksilöliikkeitä oli ihan kiva tehdä, vaikka mulla hiukan kesti joissain liikkeissä, ennen kuin tajusin. Seuraaminen meni kivasti, vaikka liikkuri juoksutti meidät vahingossa myös oikealle käännöksen ajan. Luoksetulon pysäytyksen mä tein lähes täydellisesti, noudossa jäin vahingossa seisomaan luovutuksen, muistaakseni. Kakeihin reagoin hitaasti, mut tein muuten oikein. Hyppyyn säntäsin heti, kun näin sen esteen ja se meni sit nollille. En oikein muista miten muuten meni. Saatiin kolmostulos, mut Iitu ei ollu ihan tyytyväinen. Hiukan sitä jäi kaivelemaan ja se onkin kuulemma yrittänyt katsoa meille uutta koetta. Ei niitä kuitenkaan oikeen ole meille sopivasti tai no, yhteen päästiin varasijalle.

Ollaan käyty hiukan uimassa, tai siis Manta on uinu paljon ja mä hiukan. Nyt ollaan oltu treenitauolla, kun ei oo päästy hakuun ja toisaalta ei oo tehty viime viikkoina tottistakaan paljoa, kun Mantalla on ollu tassu kipee. Nyt me ollaan mummin ja Aatun luona. Aatun kanssa on kiva leikkiä aamusta iltaan. Kärttykin antaa meidän leikkiä, eikä kovinkaan usein tule komentamaan.