Pitkästä aikaa pääsin kirjoittamaan tänne Mantatädin blogiin. Ja nyt onkin tarve oikaista suuri väärinkäsitys! Olen kuullut väitettävän, että olisin sukujuuriltani joku unkarilainen kyläpiski. Juorujen mukaan isäni emä olisi jostain navetan takaa löytynyt maalainen, joka oli sitten viety rotuunottoon. Anteeksi vain, mutta unkarinsukuni on aatelissuku ja minä olen unkarilainen Prinsessa. Pitäisihän sen jo näkyä käytöksestäni; tapani nukkua tyynyjen päällä, tyylini esiintyä näyttelyissä ja yleinen söpistely. Harrastukseni; misseily puhuu puolestaan ja toiseksi agility ja paimennus ovat täysin verrattavissa ihmisprinsessojen ratsastusharrastukseen.

Olen siis aloittanut syksyllä agilityn. Agilityssä käymme parhaan ihmisystäväni Ellin kanssa. Olemme molemmat oikein tykästyneitä lajiin. Paimentamassa olen käynyt palvelijani Iitun kanssa (kutsun häntä palvelijaksi, kun mielestäni Mantan käyttämä "Kotiorja" on jotenkin brutaali nimitys). Kävimme syksyllä paimennustaipumustestissäkin ja sain siitä hyväksytyn! Näyttelyissä kävin juuri viime viikonloppuna Ellin kanssa. Tuloksena oli ERI VAL2 SA PN3, meillä oli oikein kivaa kehässä. Kesällä kävin Iitun kanssa jälkikokeessakin, mutta se oli aivan kamalan painostava kokemus. Mielestäni sellainen paine ei sovi Prinsessoille. Ja vielä pahempi kauhukokemus oli luonnetesti.

Kaltaisteni Prinsessojen elämää ei saisi järkyttää sellaisella säikyttelyllä. Se ei kertakaikkiaan sovi aateliselle herkälle luonteenlaadulle. Ensin joku mies jutteli palvelijani kanssa ja heilutteli kohta edessäni keppejä. Kun tämä niinkutsuttu tuomari meinasi kaatua edessäni ajattelin tilaisuuteni tulleen ja haukahdin terävästi, että en ymmärrä tuollaista leikkiä. Leikin sitten kohta hiukan omalla lelulla Iitun kanssa. Seuraavaksi testissä hyökkäsi pusikosta kamala mörkö, tunsin pakokauhua, mutta kun keräsin rohkeutta aikani, uskalsin hiukan haistella sitä mörköä. Sitten, juuri kun olin saanut taas häntäni pystyyn ja itseni ylvään näköiseksi, hyökkäsi kimppuumme ihminen! Palvelijani meni aivan toimintakyvyttömäksi, onneksi minä pystyin puollustamaan meitä. Niinpä hyökkääjä tuli toisiin ajatuksiin ja alkoikin meidän kaveriksi. Seuraavaksi kimppuuni yritti taas hyökätä jokin ja kohta perääni vyörytettiin tynnyri. Luulen, että tämä oli joku salaliitto. Joku oli ehkä saanut vihiä aatelisista juuristani ja yritti saada minut hengiltä. Näistä selvittyäni minut yritettiin eksyttää pimeään huoneeseen. Iitu oli jo sinne eksytetty ja tilanne vaikutti siltä, että en tulisi häntä koskaan enää näkemään. Niinpä istuin tuomarin viereen, jospa hän olisi huomannut, että olin jäänyt orvoksi ja hän voisi minut pelastaa. Loppujen lopuksi Iitu kuitenkin löytyi sieltä ja pääsimme ulos huoneesta. Sitten Iitu meni varmaan kauppaan ja jätti minut yksin seinään kiinni. Ja eikös vielä joku hullu yrittänyt kimppuuni. Puollustauduin sadattelemalla kaikki rumat sanat, joita olen oppinut Mantalta ja niinpä se hyökkääjä ei uskaltanutkaan tappaa minua. Huh. Vielä kuului pari laukausta, mutta en niistä juuri välittänyt. Lopuksi tuomarit, jotka halusivatkin olla kavereitani kertoivat arvionsa luonteestani. Lopputuloskena -25 pistettä. Mielestäni tämäkin on aika moukkamaista, arvioida ja pisteyttää toisten luonteita.

Laitan tähän pari kuvaa: ensimmäisessä olen paimentamassa testissä ja toisessa esitän kaunista.