Viimeksi mainitsin, et mulle sattui pikku haaveri hirvimetsällä. Noo, ei se ihan pikkuinen haaveri ollutkaan. Varvas on vihoitellut tuossa pitkin kesää ja syksyä, mut meikä on pystyny olee suht normaali, ettei kukaan vaan huomais, et oon vammautunu. Tiedättehän, et vammautuneille eläimille käy yleensä aika huonosti tässä luonnon kiertokulussa. Pari kertaa kesällä kuitenkin epähuomiossa kävelin hiukan epäpuhtaasti, niin että Kotiorja huomas ja eikös se kirjoittanut asiasta mun omalle lääkärille Saksaan. Omalääkäri sitten passitti meikän ortopedin tutkimukseen ja siellä mä sit paljastuin; irtopaloja vasemman etusen uloimman varpaan ylimmässä nivelessä. Ei siitä seurannut ollenkaan hyvää, meitsi tauolle ja sit jouduin vielä leikkaukseen. No se vamma osoittautuikin vielä suuremmaksi leikkauksen yhteydessä. Nivel oli käytännössä aikas pjaskana. Lääkäri teki parhaansa ja nyt meikä on sitten kuntoutuksessa. En oo saanu kävellä, kuin hiukan, pikkuhiljaa kävelymäärää on lisätty. Sit mulla täytyy olla lenkillä typerä, kutittava ja puristava tassuside, kun niveltä täytyy varjella. Kotiorja on yrittäny keksiä mulle aivojumppaa ja kun oltiin talkkareina Liedossa vajaat pari viikkoa, niin sain ajaa pari peltojälkeä jo. Muut aivojumpat onkin olleet aika pöhköjä, esim. renkaanpujotuspeliä. Siellä Liedossa sattui kaksi kertaa ikävä välikohtaus hoitokoira Dassun kanssa. Dassu meinas meikän listiä, tää on juuri sitä mitä tuossa aikasemmin mainitsin. Mut eipä ollu meikä niin vammanen, et olisin ollu noin vaan listittävissä. Huh, enpä oo juuri ennen joutunut vastaaviin tilanteisiin. Nyt siis menee koko talvi tässä kuntoutusohjelmassa. Ens viikolla alkaa kuulemma allasterapia. Kuulin jo, et siinä ei saa uida, mut onneks Kotiorja on suunnitellu, et meikä pääsis talvella uimaan koirauimalaan. Mä toivon, et siellä ei lue seinässä: altaaseen hyppiminen reunoilta kielletty!

Ai ni, me ollaan muutettu, vaihteeks. Meikä otti uudet reviirit heti haltuun. Asutaan nyt sit taas taajamassa. Nyt mä vasta taas oon tajunnu, et missä uutispimennossa tuolla maalla onkaan ollut. Tääl on onneks päästy taas tohon meidän koirien sosiaaliseenmediaan mukaan. Kyl mä oonki joka kadunkulmaan jättäny kommentit, et meitsi on saapunu kylille. Liipulla on ollu vaikeuksia tottua taajamaelämään, mut kirjoittakoot  itse kuulumisiaan joku kerta.