Meitsi ei oo päässy koko talvena, eikä keväänä näppikselle, et sorry vaan.  Pitkä ja luminen talvi vietettiin treenitauon merkeissä ja harrastettiin lähinnä kuntoilua hangessa. No, pikkuhiljaa kevättalvella alettiin treenaa tottista ja hakuu. Meikä veti siinä parit kunnon umpihankihakutreenitkin, kun ne lumet ei meinannu millään lähtee.

Pääsiäisenä leireiltiin Mustialassa ja me vedettiin Liinun kanssa siellä hakua. Meitsi vetelikin ihan täysillä koko ajan. Sitä mä vaan jäin ihmettelemään, että miks ne ihmiset puhu jostain 400 metrin radasta mulle, eikä sitä sit kuitenkaan tullu koko viikonloppuna!? Kotiorja sai vinkin, että meikän kuulo vois tarkentua kissanruualla ja näin kävi. Olikin aika siistii käydä syömässä aina välillä kissanruokaa keskilinjalla ja sit taas jatkaa juoksemista. Liinu teki kuulemma hienosti omat treeninsä, sillä oli varmaan jotain nössöjen treenejä. Leirillä kaikki mutit ymmärsi, et meikä on se WMC:n puheenjohtaja, jolla on ne gansta ketjutkin, ni kukaan ei tullu ryttyilee.

Toukokuun alussa me sit avattiin koekausi ja mä täräytin tottiksesta 95 pistettä! Hah, pitihän se näyttää et mistä kana pissii. Ihan helposti tuli vedettyä kaikki liikkeet oikein, jos sitä sit taas seuraavalla kerralla pistäis Kotiorjalle vähän jännitystä peliin... maastossa mulle kävi pikku moka, kun en tajunnu, että aika juoksee kuin hirvi ja niin siinä kävi, että nostin viimesen ukon kuulemma minsan myöhässä. Ihme säännöt. Kotiorja pupatti, et aika oli menny siihen, kun meikä veti heinää naamariin kesken hommien. No, mut siis miettikää ihanaa tuoretta heinää joka paikassa, pakko oli vähän maistaa. Mentiin vielä sit ottaa esineetkin. Esineruudussa meikä touhus hiukan omia kuvioitani ja siirtelin siinä joutessani yhden esineen eri paikkaan (heh, olis ollu kunnon källi seuraavalle koiralle piilottaa se, mut eikö ne kisajärjestäjät vieneet sen takas oikeaan paikkaan), mitä niitä Kotiorjallekaan kokeessa viemään, kun on noi palkat aika tiukassa. Kaks esinettä mää sit vein. Eipä tullu tulosta siis, mut sain Kotiorjan kuitenkin leijumaan sillä tottiksella ja nyt se kutsuu mua nimellä "ysivitonen".

Liinulla on kans ollu tapahtumia, mut ehkä mä päästän sen itte kertomaan niistä joku kerta.