Kyl on taas aika vierähdelly, eikä meikä oo ehtiny kirjottelee kuulumisia. Ollaan käyty parit hakukokeet Kotiorjan kanssa. Ekana Turussa 26.9. Eipä ollu ihan meitsin päivä tuo. Hakuradan alku oli mulle tuttua ja rallittelin siinä sitten menemään ihan täysillä. Pari kertaa meni hiukka kauan pistolla, kun kävin kattomassa esineruudun porukat ja funtsailin, että pitäiskö ne ilmasta ja toisen kerran pähkäilin valepiiloa, että onko siellä joku vai ei. Kyl mä sit löysinki kaks ukkoo, mut ei mulla ollu intoo viedä Kotiorjaa kunnolla sinne näytöille, kun mä jo tiesin, että kyseessä on koe, eikä palkkaa tuu. Iloisena yllärinä vikasta piilosta löyty yks mun parhaista omista maalimiehistä :) Koska meikällä oli jääny eka ukko etukulman lähelle, nin pisteet ei riittäny tulokseen ja ei ne olis ehkä muuteskaan riittäny, sen verran tuli läksytystä tuomarilta. Mentiin kuitenki kokeilee vielä esineitä, kun oli kuulemma kinkkinen esineruutu. Ja niin se olikin, kamalasti hajuja, jotka vei meikää mukanaan ja saldona yksi esine. Tottikseen ei sit enää lähdetty.

Sitten ajeltiin 16.10 aamunhämärissä Raumalle. Hakuradalle me päästiin tai jouduttiin taas toisena (kuin me aina ollaan alkupäässä, Turussaki ekana). Meikä lähti aika hyvällä draivilla painelemaan rataa taas. Jonkin verran olivat laittaneet valepiiloja, mut ei meikä haksahtanu. Noin 100 metrin kohdalla tuli mieleen mennä tsekkaamaan se vasen etukulma vielä ja siellähän oli kuin olikin ukko. Vein näytölle vähän paremmin, kuin Turussa, mut en pitäny kiirettä, kun tiesin taas, että kokeessa ollaan. Sitten tulikin kamalan paljon tyhjää, meikä tsekkaili vasenta puolta aika takapainotteisesti ja Kotiorja kihis tämän johdosta keskilinjalla. Vihdoin 250 metristä löytyi toinen ukko oikealta. Sitten Kotiorja paukutti meikää tarkistamaan tarkistuksen perään vasemmalle radan loppuun, kunnes sillä välähti ajatus "iitu, älä oleta" ja sain käskyn mennä tarkistamaan oikea puoli. Sieltä, ihan viime tingassa löytyi viimeinen ukko, en pitänyt taaskaan kiirettä ukolle. Pisteitä menetettiin ilmaisuista, kun mä menin niin hitaasti ja työskentelystä, kun meikä teki takapainoisesti, enkä menny aina sinne minne Kotiorja lähetti. Haun pisteet tais olla 138p.

Seuraavaksi oli vuorossa esineet. Meikä lähti ruutuun aika vauhdilla ja heti törmäsin esineeseen. Se oli ihana pehmolelu ja mun oli ihan pakko jäädä sitä mutustamaan, pieni huomautus tuli Kotiorjalta ja sit mä luovutin sen. Seuraavat kaksi esinettä mä toin kans aika hitaasti, ei vaan huvittanu luovuttaa täysillä, niin kuin normaalisti teen. Pisteet 27/30.

Sitten oli vuorossa tottis. Meikä yllätti Kotiorjan ja vedin tottiksen hyvässä vireessä, mutta kuitenkin hallinnassa! Siis mää esitin, että oon sen hallinnassa, älkää ny luulko, että mä olisin alkanu pehmoilla. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno olivat perfektot, seisomisessa mä sit hiukan hiippailin ja haistelin maata siinä joutessani, mut äkkiä, kun huomasin, että Iitu kääntyy, skarppasin, eikä Iitu tienny mun touhuista mitään, ennen kuin se tuomari rolli. Tasamaa- ja hyppynouto menivät myös tosi mallikkaasti, mut tuomari olis halunnu, et meikä olis ollu niissä rauhallisempi. A-esteellä mä sit en tullu esteen kautta takas, en kehdannu, kun mennessä hiukan vihlas. Eteenmenossa yllätin Kotiorja totaalisesti ja menin maaten, kun käsky tuli! En mä sit enää tienny, et sieltä pitää vielä perusasentoonkin tulla.... Viimesenä meillä oli paikallaolo ja hiukka siinäkin joutessani touhutin (seisoin, istuin), mut menin sit taas takas maate, ettei Kotiorja olis vaan tienny, että mää olin tehny omiani. Pisteitä tuli 81/100 ja Kotiorjalla oli melkeins kyyneleet silmissä, kun tuomari kuvaili, että koiran koulutustaso on erittäin korkea jne. Kyl mä sit sain paljon kehuja, kun Kotiorja sanoi, että se oli paras tottis, mitä meikä on koskaan vetäny kokeissa.

Raumalta saatiin siis kakkostulos ja koulutustunnus HK3!

Turun kokeen jälkeen ollaan himmattu treenitahtia ja tottistakin on otettu vain noin kerran viikkoon, se on tosi outoa. Hakua ollaan käyty myös kerran viikkoon ja viimeksi otettiin esineet haun jälkeen. Mä toin esineet tosi vauhdilla! Myös Liinu veti esineruudun hienosti, valmiit kolme esinettä, joista Liinu nosti yhden vai kaksi, en mää nyt muista. Hyvin me ollaan vedetty hakuakin, Liinukin vaikka sillä pukkaa murkkuikää. Liinulla oli viimeks ukot (tai se yksi ainoa ukko - Minna) 50 metrissä, Liinu kävi aina saattamassa ukon piiloon ja sitten etsi ja ilmas ja hyvin oli menny. Kuulemma yksi koe olis vielä edessä tällä kaudella. Mää treenasin jo siihen kuntoo tänään jänisjahdin merkeissä, mii laiks!