Moikka!

Aikamoiset helteet tänä kesänä! Meidän kesään on kuulunut paljon uimista ja vähän lenkkeilyä ja vähän treeniä. Onni-ärrieri oli meillä hoidossa pari viikkoa heinäkuussa. Se meni ihan kivasti. Vaikka meillä oli normaalia vähemmän äksöniä helteen vuoksi, oli Onni ihmeissään näin aktiivisesta koiranelämästä. Onni osallistui innokkaana pieniin tottisteluihin ja uimahommiin. Sisätiloissa olin määritellyt Onnille ne nurkat, joissa hän sai aikaansa viettää. Kotiorjan mielestä Onnilla oli aika rajattu tila, mut mun mielestä se oli sille riittävä: päivisin olkkarin nurkka ja öisin sohvasängyn alunen. Kerran meille tuli Onnin kanssa iso riita, kun käytiin vähän kuumana ennen vapaaksi pääsyä metsässä ja sitten, kun päästiin vapauteen, niin Onni kosahti meikäläiseen kiinni. No voitte arvata mitä siitä seurasi, kun kehtasi meikän iholle tulla. Kotiorja karjui sitten niin maan prkleesti ja irrotettiin hampaat toisistamme Ontsan kanssa. Ontsa on muuten muistaakseni ainoa koira, jonka kanssa mulle on tullu ihan oikeesti kähinää. Muut yleensä tietää heti, et ei kannata yrittää ja sit taas toisaalta mä tiedän ne tosi kingit, joita täytyy kumartaa. Mun piti varmuudeksi pitää Kotiorjaa aktiivisena niiden kahden viikon ajan, kun Onni oli meillä, ettei sille vaan olis tullu mieleen ottaa vielä jotain riesaa meidä lauman jatkeeksi. Aktivointihan tarkoittaa sitä, että varastellaan tavaroita niin, että oma Kotiorja huomaa ja sitten juoksutetaan Kotiorja perässä sängyn alle. Sielläkään ei kannata ihan heti luovuttaa varastettua tavaraa, vaan vasta sitten, kun Kotiorja on ahtautunut puoliksi itsekin sinne sängyn alle. Voin sanoa, että varma keino, sillä kun Kotiorja kävi sitten heinäkuun lopulla katsomassa mun 6,5 viikkosia puolisisaruksia, sieltä ei tullut yhtään kersaa mukana meidän laumaan, huh.

Elokuussa alkoi sitten Kotiorjan loma ja suunnattiin eka Otavaan. Otavassa päästiin paljon uimaan ja käytiin Väisälässä mökillä. Mökillä oli kyllä niin koiraparatiisi, kuin vain voi olla. Meikä ui ja ui ja ui. Ja hyppi ja hyppi ja hyppi. Välillä lepäiltiin rantakalliolla ja sitten taas, kun turkki alkoi tuntua kuivalta, niin äkkiä järveen, molskis! Toisena mökkipäivänä tehtiin vähän treeniäkin, kun ei ollu liian kuuma. Otavasta suunnattiin Säkinmäen kautta Joensuuhun ja sieltä jälkileirille Outokumpuun. Leirillä oli kyllä aika kuuma sää myös, mut silti me painettiin hommia. Saatiin Liinun kanssa paljon kehuja meidän jäljestämistaidoista! Leiriltä ajeltiin yötämyöte kotiin. Matkaseurana meillä oli mudien ystävä Virpi, jonka pihalla saatiin pitää pieni tauko, ennen loppumatkaa Turkuun. Virpin koti oli oikea puuhamaa ja meikä löysi sieltä paljon ihania tavaroita, en meinannut edes malttaa kotiin lähteä niiden keskeltä. Kotona ollaankin vaan levätty ja lenkkeilty ja treenattu. Viime viikonloppuna käytiin kyllä taas kokeessakin.

Aiheena oli taas etsintä. Maasto alkoi jäljellä. Kotiorja oli juottanu meikää aika paljon ja janan aluksi kusasin, jonka jälkeen jatkoin jäljen etsimistä. Tuli sitten napattua takajälki...tuomarin huutaessa "takaisin janalle", laukkasin jo ihan riemuissani toiseen suuntaan ja aloin jäljestämään. Jälki meni kaksi kertaa leveän hiekalla olevan polun yli ja siellä oli harhajälkiä. Meikä selvitti ne leikiten ja kaikki neljä keppiä nousivat. Pisteet 47/50.

Seuraavaksi oli vuorossa haku, kun järjestäjät olivat ennakoineet hellettä ja ajatelleet, ettei meidän tarvitse kuumimpaan aikaan tehdän rankinta suoritusta. Päivä olikin aika lämmin +22-25 astetta. Hakurata oli rinne, siten että vasen puoli oli aikamoisen jyrkkä. Oikealta tuuli hiukan . Meikä ei viitsinyt tehdä kunnon pistoja etukulmiin, kun tiesin heti ettei siellä mitään ole ja sain näin Kotiorjalle mukavan jännityksen päälle. No seuraavat pistot tein paremmin ja Iitu kyllä laittoikin meikää alkuradan aika tiheään, kun mitään ei ollu noussu. Sitten nostin vasemmalta alkuradasta ukon. Jäätiin Kotiorjan kanssa vähän hölmöinä (tai en mää ollu hölmö) töröttämään piilolle, kun kukaan ei sieltä noussu, eikä tuomari ollu tullu mukaan piilolle. Sitten vähän ajan kuluttua Kotiorja huusi tuomarille, että saadaanko tulla pois ja saatiin tulla, sen jälkeen maalimies vasta nousi ja mä kävin äkkiä moikkaa sitä. Sitten seurasi reipasta etenemistä radalla, kun Kotiorja arveli ajan olevan vähissä ja nopsaanhan mä sitä siinä tarkastinkin. Toinen ukko oli töröttämässä puun takana kyykyssä verkko päällään oikeassa takakulmassa. Mä nostin sen, mut rullaa tuodessa joku hiivatin risu tökkäs mua kinttuun, niin että piti vähän vinkasta. Kotiorja säikähti, mut laittoi meikän kuitenkin näytölle. Onnahdin ekan 20 metriä, mut sitten kipu oli tiessään ja kaasutin täysillä ukolle. Tuomari tykkäs, et meikä oli pelittäny aika hyvin. Työskentelystä rokotti pari pojoo, kun en tsekannu niitä etukulmia tarpeeks huolella, eli 78/80 pistettä.

Sitten mentiin tarkkuusruutuun. Alustana oli kuiva kangas ja ruutu osoittautui aika hankalaksi, joten meikällä tuli taas se pisu sinne. Mä en vaan voi sille mitään, et kun mua turhauttaa löytymättömyys, niin multa tulee pissa. Siitä tuomari ei tykänny, eikä siitä, kun kävin pari kertaa vähän rajojen ulkopuolella. Löysin kuitenkin sen päiväkirjan avaimen ja pisteet 17/20. Sitten päästiin pudotettuun, huippua!! Vedin sen täysillä ja sain myöskin täydet pisteet, eli 20/20. Esineruutu oli vuorossa viimeisenä. Bongasin ruutuun mennessä jonkun repun, mut Iitu oli tiukkana, että sitä ei oteta, kun se ei ole ruudussa. Sitten lähetys ja mä jo kohta nostin lompakon takaa. Sitä tuodessa nokkaan tuli edestä sukan haju ja tyssäsin matkani siihen. hetken pähkäilin, että miten saisin ne molemmat tuotua yhtäaikaa, mut ei se onnistunu, ni otin sukan. Luovutuksen jälkeen Kotiorja lähetti ja mä olin jo unohtanu lompakon, joten nopeasti tuli käsky takas ja uus lähetys, vähän eri sanoilla ja nostin lompakon. Sitten tuli tsekattua keskialue, joka vaikutti tyhjältä ja vielä yksi lähetys ja sain nokkaani pehmolelun hajun. Mä en vaan voinu vastustaa kiusausta leikkiä sillä lelulla ensin vähän aikaa. Kun Kotiorjan päänsisäinen kihinä melkein jo kuului ulos, niin vein sen viimeisen esineen sille. Kotiorja sanoi, että oli kyllä meidän nopein kolmosluokan esineruutu. Pisteet 28/30.

Sitten ajettiin kentälle ja vielä oli vuorossa tottis. Mäkin aloin olemaan jo aika väsyny, mut sinne vaan. Ja mitä hittoa, juuri kun me ilmoittaudutaan niin sinne oli jostain tullu joku hullu, joka oli päättäny, että nyt ammutaan tuo mudi (Kotiorja sanoi, että ei kukaan meikää yritä ampua, vaan joku ampuu viereisellä ampumaradalla hirvikiväärillä). Mä jouduin sitten eka paikallaoloon ja nouwei, en todellakaan jääny sinne maalitauluks. Seuraamisessa meikällä putos kontakti pariin otteeseen ja yhdessä kohtaa tuli vähän löysyyttäkin, kun en mä oikein tienny, että täytyykö mun pelätä vai ei, kun pauke oli valtava. Istumisessa ajattelin sitten jäädä seisomaan, kun sillain olis päässy nopeammin karkuun mudin vihaajia. Sitten tuli maahanmeno ja mä vähän relasin, se onnistui hyvin. Seisomisessa teputin pari askelta Kotiorjan perään. Tasamaanouto onnistui hyvin. Hypyssä tuli kolautettua mennessä esteeseen ja pyöräytin kapulaa pari kertaa Kotiorjan edessä. A-esteellä samat pyöräytykset. Eteenmenossa kuulin vasta kolmannelle kerralla, kun Kotiorja huusi ja käännyin kysymään, että MITÄ? Kun vastausta ei tullu, niin tulla täräytin täysillä päin Kotiorjaa, hah. Tällä suorituksella pisteitä kertyi 68/100, eli ei tulosta.

Kotiorja oli kyllä tosi ylpee musta, kun olin tehny niin upean maaston ja miten kokosin itteni tottiksen liikkeisiin, vaikka paine oli kova. Aika rydenä se oli kyllä, kun ne kaksi pistettä jäi uupumaan tuloksesta ja vielä enemmän siitä, kun mä olin joutunu kärsimään niistä laukauksista. Kotimatkan ajan Kotiorja pähkäili, että ehkä kannattaisi jättää tää meidän pk-ura tähän. Mut sunnuntaina oli päivä uus....

Sunnuntaina ajeltiin sitten Kuusjoelle, kun siellä oli tullut sellanen Guru opettamaan tottista. Mä luulen, että siinä Gurussa oli vähän Äijjää, joten kannattaa olla varoivainen, jos törmäätte jossain. Kotiorjalle kerrottiin, että ei kannata heittää hanskoja tiskiin, vaan meikä täytyy vaan opettaa tottelemaan kaikissa tunnetiloissa. Esitin kuulemma raukkaa, kun olin päässy painetilanteista sillä eroon ja kestän kuulemma painetta, vaikka herkkä olenkin. Mulle tehtiin rääkkitreeni. Olin paikallaolossa ja tuo ehkä-Äijä sitten yritti houkutella mua siitä nousemaan 1,5 kertaa nousinkin ja sitten Kotiorja tuli antamaan tiukan palautteen. Sitten, kun tottelin, niin sain hyvittelyä ja hyväksyntää silittelyn muodossa Kotiorjalta, josta olikin tullu pomo. Siis mä en oikeasti tienny, että Iitu osaa olla niin vihainen. Tähän saakka, nää yli viis vuotta mä oon viis veisannu sen yrityksistä laittaa mua tottelemaan, mut nyt mä tajusin jotain. Iitu on sitä mieltä, että siihen ei tarvittu kuin oikea ajoitus epäsuosioon joutumisessa. Pari päivää on nyt menny sulatellessa tätä asiaa, mut jotain on nyt muuttunu, mä HALUAN TOTELLA, APUA, mitä mulle tapahtuu?? Laitetaan vielä parit kuvat lomalta, ekassa rantahubailua mökillä.

Todistusaineistoa siitä, että meidän kakara osaa uida.

Ja mä uin, ihanaa <3

PS. Mummi on sitten mennyt ottamaan niiden laumaan uuden jäsenen: Aatu-käppänän. Liinu katseli sitä ihastuksissa (se pöhlöhän olis jo aikasemmin kesällä halunnu meille oman perhoskoiranpennun, kun Tossullakin on sellainen), mut mä kerroin sille ipanalle heti selvät sävelet.