No ni, mullahan on ollu epäilyksiä siitä, että meikällä aiotaan tehdä jotain eläinkokeita ja eilen sit kävi juuri niin. Kotiorja sanoi, että nyt menään luonnetestiin! Me sit ajettiin Helsinkiin, Otuksen, sen oman ihmisen ja mun ihanan kasvattajan kanssa. Otu joutui ensin testiin, mut ei se siitä mulle paljoa kertonu, sano vaan, et sittenpähän näet mitä siellä tapahtuu koirille.

Mä lähdin ihan innokkaana, kun ajattelin, et mitäköhän kivaa Kotiorja on keksiny. No heti siinä portilla tuli vastaan nainen ja sillä oli kädessä se pahapaha-laite jolla se alkoi skannaamaan mua. Jäin henkiin.

Sitten mentiin kentälle ja Kotiorja höpöteli siinä ekaks yhden toisen naisen kanssa. Seuraavaks se nainen olis halunnu leikkii mun kaa, mut en mä menny siihen lankaan. Varmasti silläkin oli mielessä joku mudin tainnutus tai jotain. Leikin sit vähän Iitun kanssa. Sen jälkeen mentiin Kotiorjan kanssa seistä töröttämään keskelle kenttää ja mitä ihmettä, puskista kuului jotain ääntä. No, sieltähän tuli joku kamala rampa pultsari. Mää haukuin sille, et älä tule, mut se vaan tuli. Pakko oli siirtyä hiukan taaemmaks, ties vaikka oli päälle tullu muuten. No sit se pultsari jäi siihen meidän kohdalle ja Kotiorja vaan seisoo siinä tekemättä mitään. Kävin hiukan sit haistamassa sitä ja siitäkös Kotiorja innostui katselemaan ja hipelöimään sen takkia. Siis kerrassaan omituista käytöstä, ei kai se nyt samalaista takkia itselleen halunnut, kuin sillä pultsarilla oli? Käytiin sit katsomassa, et mistä se oikein tuli, joo'o sieltä tuli puskasta. Mentiin siitä vielä ohi ja mää huomautin sille, "et pysy pois, mä en tykkää susta".

Sit lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan ja eikös sieltä hyökkää joku sekopää uhkailemaan meitä! Musta se oli aika epäilyttävää ja mä murisin sille et "kannattas lopettaa nyt toi kepillä huitominen, ettei mun tarvii päästää Kotiorjaa irti", no lopetti se sit. Sit se hyökkääjä halus olla mun kaveri, kyl mä sit olin sen kaa, mut en mä ihan täysin siihen luottanu. Kotiorja, hitsin tollo, unohti ottaa mut siitä mukaan ja marssi yksin kentän keskelle. Onneks se hyökkääjä huus sille kohta, et "kutsu" ja meikä sai juosta täysillä Kotiorjan luo.

Sitten mentiin vähän kävelemään ja mitä hittoa, just kun aloin haistella maata, niin jotain hyppäs eteen. Kai siinä nyt pieni mudi säikähtää ja loikkaa metrin ilmaan. En mä sit ehtiny jäädä katsomaan mikä siinä oli, kun Iitu vahtoi suuntaa niin äkkiä. Kohta Iitu halus sittenkin mennä kuitenkin sinne samaan suuntaa, mut nyt meikä oli skarppina ja kiersin sen paikan kaukaa. Siitä kun päästiin, niin jostain vyöryi kamala koliseva tynnyri melkein meikän päälle. Ihme säikyttelyä sillä kentällä. No Kotiorjaa sit vissiin väsytti, kun se halus jäädä istumaan sen tynnyrin päälle. Meikä ei kyllä menny siihen istumaan, mut kyl mää sit menin Kotiorja tykö ja vähän haistoin sitä kamalaa tynnyriä.

Sitten marssittiin kentän poikki sellasen mökin luo. Kotiorja meni sit sinne sisälle ja mun piti jäädä ulos odottelemaan sen naisen kanssa, joka oli aluks yrittäny saada mut leikkimään. Kohta mä pääsin sisälle ja hitsi, siellä oli ihan pimeää. En mä sit tienny, et mitä siinä osiossa olis pitäny tehdä. Siellä oli kamalasti seiniä ja kaikkee ja ties vaikka olis joku tynnyrikin ollu. Sit mää kuulin, kun Kotiorja kutsu mua, mut en mää tienny missä se oli. Meikä vaan ihmetteli. Sit kun Kotiorja oli kutsunu mua vähän kovemmalla äänellä, mä aloin hahmottaa. Mut mun mielestä sen haju tuli ihan toisesta seinästä ja jonkun aikaa meni, ennen kuin Iitu löytyi. Kyl mua sit kehuttiin ja rapsuteltiin, kun mää olin löytäny oman orjani.

Seuraavaksi mentiin ulos ja voitteko kuvitella, et Kotiorja sai taas ihme tilanteessa päähänsä jättää mut yksin seinän viereen ja häipyä johonkin. No, eikös mitä. Meikä siinä istuu ja odottelee, niin puskasta hyökkää taas joku sekopää! Siis mä olin vaan ihan paikoillani, ettei se hullu olis huomannu mua. Ja niinhän siinä kävi, et kun se tuli lähemmäks, ni se huomas, et siinähän onkin ihana mudi ja tuli mua rapsuttelemaan! Sieltä se Kotiorjakin sitten tuli ja otti mut mukaansa. Mentiin siinä vähän vielä kävelemään ja joku alkoi ampumaan. En mä viitsiny välittää siitä ampumisesta, kun ei se vaikuttanu siltä, et muhun olis yritetty osua.

Sitten Kotiorja sanoi, et "mee kattomaan, sun ihana-Sanna on tuolla" ja mää menin ja tulin niin iloseks, kun siellä oli Minnakin ja paljon muita tuttuja. Tuli siinä epähuomiossa kerjättyä huomiota ja rapsutuksia parilta mieheltäkin, mut eihän kerrota siitä kenellekkään. Ihmeelliset naiset, jotka olivat kuulemma luonnetestituomareita, tulivat sitten ja antoivat meikästä arvionsa.

Toimintakyky -1 pieni, Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, Puollustushalu +1 pieni, Taisteluhalu +2 kohtuullinen, Hermorakenne +1 hieman rauhaton, Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas, Kovuus -2 pehmeä, Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen, +++laukausvarma Eli +86pistettä.

Yleisöstä kuului huutelua, et meikän pitäis luovuttaa ganstaketjut pois. Yleisölle tiedoksi, saa yrittää tulla hakemaan! Ei vaan, meikä on kuulkaa nykyään aika lunki tyttö. Kyl mää nuorena jaksoin reuhata, mut nykyään otan asiat vähän iisimmin. No, kyl mää sentään huusin sit illalla naapurille niin maan perkuleesti, kun ajoi tuossa pihassa fillarilla, kun mää olin lähdössä lenkille. Huom. pysyi poissa, kyl mulla sentään jotain uskottavuutta vielä on. Ja kiitti vaan, niistä läski-Manta kommenteista. Meikä joutu laihikselle, kamoon hei, jos nyt yks kilo on tullu lisää.

Tänään oltiin muditreffeillä Paimiossa, niistä tulikin meidän hakuporukan kevätrieha, eli räyhärieha. Tosin osa porukasta puuttui. Mukana oli mun ja meidän Liinun lisäks Tossu, Riimi ja Hupi. Vähänkö oon ylpee Pikku-Liinusta; se ui ensimmäistä kertaa. Eka uinti sujui mallikkaasti, Liinu meinas vaan uida Kotiorjan mielestä liian pitkälle. Toinen ja kolmasuinti meni kroolaukseks, kun Riimi vähän häiriköi ipanaa.

Kuvassa meikä, Liinu ja Riimi, joka tarkistaa, että onko Liinu tyttö vai poika ;-)