Ennen varsinaista koetta meidän kutsuttiin kamalaan ahistusriviin, kaikki 19 koirakkoa oli ihan vierivieressä ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Sitten Tuomari kävi moikkamassa meitä. Mua tosiaan hiukan ahisti, kun kaikenmaailman koiruudet oli melkein iholla. Kotiorja kerranki tajus vähän tilannetta ja me astuttiin rivistä vähän taaemmaks, että saatiin tilaa. Tuomari halus vähän koplata mun takapäätä. Ei ollu kivaa, mut se oli taas vaan kestettävä, kun mennään ihmisten säännöillä. Sitten päästiin vähäksi aikaa ulos relaamaan.
Ekana oli sitten perinteisesti se luoksepäästävyys (vain ihminen voi keksiä näin tyhmän liikkeen). Menin vähän Tuomaria vastaan, ettei sen tarvinnu kävellä niin pitkää matkaa luoksepäästävyys 9. Sitä seurasi paikallaolo. Kotiorjalla oli jotain terveydellisiä ongelmia, sen sydän hakkas kahtasataa ja se yritti muistaa hengittää, että ei pyörry. Kuin niin muka mä olen sen aiheuttanu, kun oon aina välillä lähteny jotain muuta hommailee kesken tän pitkästyttävän liikkeen?? No tällä kertaa pysyin, kun piti ihan mielenkiinnolla seurata, että pyörtyykö Kotiorja vai ei. Ei pyörtyny. Mulla on ollu muutamia kertoja viimeaikoina namipurkki takana odottamassa ja niin mä sit ajattelin, kun sai nousta, että ennakoin jo vähän sinne purkille. No eihän siellä mitään purkkia ollu ja Tuomari sanoi, että perusasento vino. Paikallamakaaminen 9. Näitten jälkeen menin autoon lepäilemään vähäksi aikaa.
Sitten päästiin varsinaisiin liikkeisiin. Ekana piti seurata. Mä en taas oikeen hokassu, että ne hommat alko jo ja vähän ihmetellen lähin seuraamaan Kotiorjaa. Sitten se pysähty yht'äkkiä ja mää vaan katoin, että mitäs nyt?? Täyskäännöksen jälkeen mä varsinaisesti hokasin, että täähän on seuraamista. Seuraaminen kytkettynä 9. Tän jälkeen mä olin niinku hommassa mukana ja esitin Tuomarille, että meitsi osaa seurata tosi kauniisti. Seuraaminen taluttimetta 10. Sitten oli vuorossa maahanmeno. Tällä kertaa Kotiorja artikuloi tarpeeks selvästi ja tää onnistu meiltä. Juuri männä viikolla meillä oli taas tässä kommunikointivaikeutta, kun ei tuosta ota selvää aina, että minkä liikkeen se haluaa. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10.
Sitten tuli yks mun suosikeista; täysillä juokseminen. Tässä ajattelin nyt sitten toimia Kotiorjan ohjeiden mukaan, enkä varastanu. Mitä varastamista se muuten on, jos tietää, että seuraavaksi juostaan täysillä ja alkaa toteuttaa sitä? Mun mielestä se on viisautta! Ajatella, miten monet ihmisten säännöt meikä on jo oppinu , että miten niissä kuuluu tehdä. En mä mitään käskyjä enää tarviis. No, odotin käskyn ja juoksin täysillä, mut Kotiorja katsoi mua niin tiukasti, että en sit viitsiny tuupata sitä, vaikka se on tässä liikkeessä aina niin siistiä. Luoksetulo 10. Seisomisessakin on ihme sääntö, ei saisi yhtään teputtaa etujaloilla paikoillaan. Hirveeeen pitkä aika odotella siinä mitään tekemättä, kun Kotiorja käy tekemässä sen lenkin ilman mua. Kyllä mulla ainakin jalat jo puutuu. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8.
Ja nyt sitten mä kerron, että mitä voi käydä näissä kokeissa, kun kääntää selkänsä liikkurille. Me siirryttiin esteen luokse ja meikä siinä vaan hengaili Kotirojan kanssa. Yht'äkkiä, mä kuulen kolauksen takaani, katson sinne ja liikkuri on siinä laudan kanssa, selvästi uhkaamassa meikää! Kyllä tuli muuten kiire loikata kauemmaks. Kotiorja ei tapansa mukaan huomannu mitään uhkaa ja käski mut vaan sivulle ja valmistautumaan hyppyyn. Olin kyllä varuillani. Sitten kuulin "hyppy", hyppäsin äkkiä ja samantien huomasin, että siellähän seisoi se kiva Tuomari sentään ja menin sitä iloisesti moikkaamaan, kun aattelin, että onhan täällä mukaviakin ihmisiä. Sitten kuulin, kun Iitu huusi seis ja muistin, että mullahan oli homma kesken. No, en kyllä ihan kuullu tarkkaan, että mitä se huusi ja ehdin tehdä aika monta juttua (istu-maahan-seiso), ennen kuin Kotiorja tuli mun luo ja pyysi istumaan. Tuomari sitten pohti, että mitä se voisi meitsille antaa, kun se liikkuri ei muistanu käskyttää Kotiorjaa loppuun. Saatiin Estehypystä 5. (Iitu haluaa huomauttaa, että liikkuri ei todellakaan uhannut Mantaa, vaan Mantan vilkas mielikuvistus taas vaan lähti liikkeelle tilanteessa).
Kokonaisvaikutelma 8,5. Tuomarin mielestä meitsi on iloinen ja tempperamenttinen, mutta meillä on vielä pieniä ongelmia hallinnan kanssa. Siis tiedän! Ei oo mikään helppo rasti saada tuollaista perusluonteeltaan jääräpäistä Kotiorjaa hallintaan, mut kyl mä sen vielä saan. Yhteensä pisteitä tuli 178,5 ja meitsi sai ronssisen koulutustunnuksen TK1. Eli oon niinku virallisesti aika tottelevainen, sanokoot muut mitä sanoo. Sain vielä pokaalinkin, kun oltiin kolmansia (sijoitus 3/19) ja Kotiorja haki mulle possunkorvia kaupasta. On se oikeesti ihan hyvä orja.
Kommentit