Tämä kesä on kyllä mennyt aika arkisissa oloissa. Kotiorjalla ei oo ollu muuton jälkeen lomaa, eikä taija ollakkaan ennen ensi kesää. Vaikka onhan tuo arki erilaista, kuin ennen. Kotiorjakin on nyt töissä ihan miten sattuu, mut ei se mua niin haittaa, kun sitten mulla on Roope ja Mies seurana, kun noi ihmiset tuntuu käyvän töissä eri aikoina. Vaikka mä en aina oikeen välitä noiden poikien seurasta, olisi mielummin vaan oman Iitun kanssa. Eilenkin piti mennä pikku lenkille niiden kanssa, kun pyysivät mukaan. Näytin kyllä parhaan elekieleni mukaan, että eipä oikeen kiinnosta. Yhtenä aamuna mun piti oikeen murista, että noi tollot tajus mun haluavan vielä nukkua. Roope piippas siinä jo hyvissä ajoin ja Mies lähti huokaillen viemään sitä ulos ja sanoi Kotiorjalle vievänsä koirat. Väärin luultu, meikällä ei ollu mitään aikeita nousta vielä. Sieltä se sitten huuteli mua alakerrasta ja mä murisin vastaukseksi Iitun vierestä. Vasta, kun mä olin kolmannen kerran murissu vastaukseni ja sen viimesen kerran oikeen kiukkusesti kun Kotiorja yritti työntää mua pois sängystä, ne tajus ja Kotiorja huusi, että - Manta ei tule ulos! Voitte vaan kuvitella millasta tää on näitten kanssa.

Me ei olla käyty näyttelyissä, kun Kotiorja sillon talvella lupas mulle, että ei tarvii enää käydä, kuin ehkä joskus huvikseen. Eihän siitä tiedä milloin se saa taas jotain päähänsä ja unohtaa lupauksensa. Ei olla myöskään käyty kokeissa, kun ei vaan oo sattunu sopivaa koepäivää sopivalla etäisyydellä. Taitaa jäädä tämänvuotinen BH-koekin käymättä, kun Kotiorjan työt haittaa harrastusta ja kokeet on niin kaukana. Sain mä sentään mudien ganstaketjut!

Mulla oli aika hyvät ansiot niissä mittelöissä. Meikällä kun on tää Pieksu (se kaupunki, ei se koira) aika hyvin hallussa. Tai ainakin meidän katu, josta jo aikasemmin mainitsin. Muitakin ansioita mulla oli, ne on lueteltu mudifoorumilla ja kaikki ketä meikän tuntee, ni kyllä tietää kenelle ne ketjut kuulu. Virpi oli ne tehny ja mä sain ne postissa, oon parina päivänä kantanu niitä aika ylpeenä.

Noista ketjuista mä vähän intouduin noihin räppi ja hoppi-juttuihin. Yks sunnuntai mentiin sellaselle erämajalle siivoomaan paikkoja. Meikä sai siellä juosta valtoimenaan ja mulle tuli siinä sitten vähän sellainen räyhäkkä olo. Se johtu nähkääs siitä, että siellä majalla oli monien mun tuttujen frendien (ihmisten ja parin koirakin) hajuja, mut ketään ei ollu enää paikalla, höh. Vedin sit itsekseni sitä salin, tai pikemminkin tuvan, lattiaa räyhäkällä laukalla edes takas ja lauloin "tääl on bileet, kaikki sileeks". 

Siis siellä oli tosiaan ollu edellispäivänä bileet, joihin meikä ei päässy, älytöntä.  No toisaalta, kukas sitten olis taloa puollustanu? Kävi nimittäin niin, että kun me koirat oltiin kotona (Onnikin oli meillä yhdessä huoneessa), niin yks sellanen pappa, joka yrittää päästä mun piireihin, olikin päättäny tulla meille pahoissa aikeissa. Meikähän on aina eturintamalla, eteisessä, kun me ollaan keskenään, ja näin ollen havaitsin ekana, että nyt meille tullaan ilman lupaa. Pistin kunnon rähinät käyntiin, mut eikös se pappa vaan tule sisälle. Ehdin jo ajatella, että nyt kävi huonosti, kun huomasin, että se pappa suuntaakin Roopen alueelle. Pappa sitten otti ja vei Roopen mukanaan. Ajattelin, että rähisen vaan sopivan etäisyyden päässä, ettei mua vaan napata myös. Pappa ymmärsi sitten, että mitään muuta kannata viedä, koska muuten saattaa mudi suuttua vielä enemmän. Onni puollusti keittiötä, eikä antanut papan varastaa sieltä Roopen lääkkeitä. Luulen kyllä, että Onni lähinnä luuli Roopen olevan sotajalalla ja rähis sen takia. Onnista kun ei oikeen ole näihin puollustushommiin. Roope näytti ihmeen onnelliselta, kun se lähti sen varkaan matkaan. Seuraavana päivänä Mies oli saanut Roopen takaisin ja toi sen kotiin.

Täytyy vielä kertoo, että mä oon saanu flexin, vaikka Kotiorja inhoo niitä. Mä olin yks kerta yhden Lilli-russelin flexissä lenkillä, kun niiden rotiskot lainas mun hihnaa, ja se oli kivaa. Niinpä, kun mä olen Kotiorjan paras ja ihanin koira, mä sain oman flexin.