Lupailin tuossa jokin aika sitten teille tarinaa meikän paimennusleiriltä. Oltiin siis toukokuussa Rymättylässä paimentamassa lampaita oikeen isolla mudi-porukalla. Kyllä se paimennus olis meikältä sujunu aika hyvin, mut toi Kotiorja vähän sotki siinä. Ekana päivänä mä yritin esittää sille, että - Joo, joo, kyllä on menny oppi perille, mä olen tosi kiltti ja nöyrä, enkä tee mitään ominpäin! No eihän se sitten tällä kertaa kelvannu, vaan olis pitäny ajaa vaan niitä lampaita, eikä nöyristellä Iitulle.

Tokana päivänä sitten sujui hieman paremmin, kun Kotiorjakin keksi sanoa mulle, että SAA ajaa. Eipä se ollu muistanu että meillä on tuo saa-sanakin käytössä. No, kun kuulin, että "Saa ajaa", niin meillä alkoi sujumaan ne hommat. Pari kertaa mä jouduin ajamaan niitä elikoita vähän ronskimmin, kun eivät meinanneet heti totella. Kouluttaja Kaisa sanoi, että ajoin niitä ihan oikein, vaikka Kotiorja vähän säikähti niissä kohdissa. Eihän tuo tollo tajua, että kyllä mä tajusin mistä oli kyse, eikä mulla ollu mopo lähdössä tassuista.

Kuvassa ollaan lähdössä yhdessä Kotiorjan kanssa siirtämään lampaita. Kouluttaja oli siinä vielä liinan päässä varmistamassa. Viimeset harjoitukset tehtiin ilman liinaa. Kuvan otti Minna Kelho, Otuksen ihminen. Otuskin oli mukana paimennusleirillä.