Moikka pitkästä aikaa! Meikällä on ollu aika hiljaiseloa viime ajat, kun oli toi juoksu. Eilen sitten tuli taas virikettä kerrakseen. Kotiorja oli saanut päähänsä, että me lähdetään oikeen isoon näyttelyyn, messariin. Siis hitsi mikä vääryys, voisiko joku ystävällinen ilmoittaa eläinsuojeluviranomaisille, että täällä on nyt mudia rääkätty! Lähtökohtaisesti mä en tykkää näyttelyistä, niin kuin kaikki jo varmaan tietää, siis kyllä Iitunkin pitää se jo tietää. No, eihän se riittäny, että mun piti mennä näyttelyyn, vaan se oli kaiken lisäks joku hitsin hallinäyttely. Kamalasti koiria ja ihmisiä ja tungosta. Yäk. Kaiken kukkuraksi me oltiin vielä siellä Otuksen kanssa yhdessä. Se ällö pikkujätkä yritti kokoajan läpsiä mua selkään ja mä annoin sille varmaan sadat lähdöt se päivän aikana. Ja sillä oli vaan hauskaa. Kerran mulla palo totaalisesti käämit siihen ja samalla kun hyökkäsin, niin heitin sitä vesikipolla päin. Mut ei ne vedet ja kippo sitä pysäyttäny.

No mä esiinnyin sitten, niin kuin kuului ja sain EH:n, eikös se ole se erittäin hyvä, ellei täydellinen? Tuomari oli sitä mieltä, että mulla on varovainen temperamentti. Kysyn vaan, että olisko hän itse varovainen, kun tietäs, että kun ollaan näyttelyssä niin joku tulee kopeloimaan. Eikö tuomarit itse väistäis (tai missikisoissa missit), jos joku tulis ja työntäis ekana kädet toisen suuhun. Seuraavaksi tunnusteltais päätä, jalkoja, kulmauksia ja kroppaa molemminpuolin ja sitten vielä takamus. Oon aika varma, että suurinosa ihmisistäkin vähän väistäis. Meikän luusto oli tämän tuomarin makuun hieman kevyt ja silmätkään ei niin kauniit kuin pitäisi. Muuten olin aika hieno.

Että sellaista koiranelämää täällä. Kotiorja jutteli muiden ihmisten kanssa siitä, että mut täytys saada olemaan näyttelyissä yhtä vapautunut kuin kokeissa. Ja plääh, sitä päivää saavat odottaa.