Oltiin lokakuun vikana viikonloppuna snautsereiden hakuleirillä Vahermassa Nummi-Pusulassa. Asiaan kuuluvasti heti leirille päästyämme kerroin kaikille snakuille miten tyhmiä ne on, mun mielestä. Näytin aika rumia irvistyksiä ja kyllähän ne heti tajus, että mä en aio niiden kanssa hengata. Jouduin sitten autoon ja Allu pääsi pitämään snautseri-hauskaa (järjetöntä juoksemista, haukkumista toistensa nokan edessä ja leikkiörinää, mii nou äntörstänt).

Treenit meni kivasti. Otettiin lauantaina kaksi kierrosta ja sunnuntaina yksi kierros. Lauantaina ihmiset yrittivät huijata mua oikeen kunnolla. Toisella kierroksella oli kaksi pistoa, joissa ei ollukkaan maalimiestä. Meikä sai siitä oikeen hullunenergian, puhkuin "tyhjän" jälkeen intoa, mua ei huijata, varppina löytyy ukot metästä, kun mää etsin. Sain paljon kehuja, kun tulin huudettaessa pois metästä. Ihmisiä vähän jännitti, että tulenko, kun olin jo ekalla kierroksella näyttäny vähän elkeitä omapäisyydestäni ja Iitu oli saanu (taas) ohjeeks huutaa mua uskottavasti. Mä kun tulin vasta kun kouluttaja huusi, kun oli menny ihmisten mielestä liikaa omia reittejä etsimään. Enhän mä oikeesti kuule aina, kun Iitu huutaa, sille kun on vähän niin kuin kuuroutunut, juu nou. Mut kun kouluttaja huuusi, niin mä kuulin heti ja käännyin salamana ja menin sen sivulle. Iitu sit halus kuitenkin lähettää mut itte ja pyysi omalle sivulleen.

Aloitin leirin kunniaksi sunnuntaina juoksun. Mulla oli kuitenkin niin hyvä meno päällä, että tein sunnuntainakin reippaasti hommia, enkä jääny haistelee.

Nyt on ajatukset omilla radoillaan ja viime sunnuntain hakutreeneissä unohduin vähän haistelemaan ja merkkailemaan välillä. Pipoa kiristelee ja Allu kanssa meinaa tulla riitaa, ikäviä nää naisten vaivat. Ja kaiken lisäks tänään on satanu vettä koko päivän. Siis ällöä, mä en todellakaan pidä sateesta. Allu ärsyttää sateisina aamuina, kun se ei saa kakkaa tehtyä ja mä joudun kastumaan siinä samalla, jätkä ei edes huomaa, että sataa, pistää vihaks!