Tänä aamuna olikin aikainen herätys. Kotiorjan kello soi viideltä ja se jopa sai itsensä ylös samantien. Allun kanssa vähän ihmeteltiin ja silmiä siristellen lähdettiin taskulampun valossa aamupissalle. Sitten lähdettiinkin Iitun kanssa matkaan, Allu jäi kotimieheksi vartioimaan mökkiä (varmaan muuten nukkui koko päivän, eikä muistanu vahtia). Ajettiin Kaarinaan, jossa hypättiin Lauran ja Lempi-aussin kyytiin. Sitten ajeltiin puoltoista tuntia ja saavuttiin koepaikalle. Arvasinhan mä, että jotain tämmöstä oli tiedossa. Lempin luokka oli eka ja katseltiin sitä, tai siis Iitu kuvas ja meikä tylsisty (mikä oli kuulemma tarkoituskin).

Meikän luokassa oli tosi paljon koiria ja siinä olikin kamala homma, kun yritin ennen meidän vuoroa pitää ne kaikki pois mun henk.koht. alueelta. Hiukka taas kiristelee... Oltiin keskimmäisessä paikallaolo ryhmässä. Luoksepäästävyys 9,5. Menin hiukan sitä tuomaria vastaan, kun muistin, että ollaan tavattu ennenkin. Paikalla makaaminen 0. Kun oltiin menossa paikallaolo paikalle bongasin ihanat hajut nurmikolta, harmi vaan, että mentiin niistä ohi. No, ne hajut tulvi mun nokkaan kun meidät käskettiin maahan ja mä oli mennyttä. Iitu kyllä huomas sen ja karjas jättökäskyn "paikka" niin kovaa, että nostin nokkani hetkeksi. Aattelin sitten, että siinähän on hyvää aikaa se pari minuuttia haistella, kun ei siinä kuitenkaan mitään tapahdu. No, mä olin siinä rauhassa siirtyny haistelemaan sitä kohtaa nurmesta jonka olin aiemmin huomannu, ni eikös Iitu tuu hakee mut pois. Kyl mä sitä vähän katsoin, et "ai säkin tulit sieltä? miks meijän pitää mennä pois tästä, just oli hyvät haistelut kesken".

Seuraaminen kytkettynä 9,5 ja seuraaminen taluttimetta 9,5. Nää meni aika nappiin! Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0. Siis tästä on puhuttu ennenkin, milloin tuo Kotiorja alkaa artikuloimaan niin selvästi, että yks mudi vois saada selvää. Kyllähän mä kuulin, että käsky tuli, mut arvelin sitten, että Iitu halus varmaan tietää, että osaanko vielä istua liikkeestä, kun sitä ei oo treenatu huhtikuun jälkeen. Pieleen meni, siis Iitulta. Luoksetulo 7,5. Hähä, täräytin pitkästä aikaa oiken kunnolla päin ja tipuin siitä sit vähän vinoon istumaan. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5. Piti, ihan tavan vuoksi, ottaa pari miniaskelta Iitua vastaan. Estehyppy 8. Tässäkin toimin omia perinteitäni noudattaen ja heitin takapuolen oikeen kunnolla vinoon loppu-perusasennossa. Kokonaisvaikutus 10. Tuomari harmitteli, että meidän piti nollailla, kun muuten menee niin hienosti.

Eli yhteensä 134 pistettä, ALO3. Pitihän se hakea syksyn värit Ulvilasta.... Lempi ja Laura jättivät vähän jossiteltavaa saaden EVL:stä kymmenen pistettä vaille ykkösen. Upean näköistä se oli, onnittelut heille!

Eilen käytiin hakuilemassa oikeen urakalla. Iitulla oli taktiikkana väsyttää meikä hakutreneissä, niin että en lähde käsistä sitten TOKO-kokeessa. Mulle oli suunniteltu kuusi löytöä. Meikä paineli rataa aika hyvällä draivilla, yks ukko oli aika hankalassa paikassa, ja tulikin tehtyä sinne kolme turhaa reissua, ennen kuin löysin. Sitten toiseksi viimeinen ukko oli myös vähän vaikee löytää, löysin kyllä matkalla Mimin pissat, jotka kuittasin. Siihen sitten tulvahti nenääni aivan ihana tuoksu ja päätin käydä tsekkaamassa. Siis huippua, löysin mahtavan ison kasan, nähtävästi, karhunpaskaa! Pyörin siinä oikeen antaumuksella ja annoin Iitun ihmetellä keskilinjalla, että olenkohan jäänyt liiveistä kiinni risukkoon ;-) Kun olin kuorruttanut itseni tarpeeksi ja keskilinjalta kuului kamala karjuminen, menin moikkaamaan Iitua. Sen ilme oli näkemisen arvoinen! Lähdin pistolle uudelleen ja taas tuli huti, sitten vielä yksi lähetys ja apinan raivolla painelin olemattoman tuulen alle hakemaan hajun ja löytö. Viimesellekin ukolle tuli tehtyä eka yks huti, kävin siinä kyllä suossa uimassa, kun oli vähän kuuma. Sitten tuli sähläystä, kun kadotin rullan matkalle, hups, ja menin ukolle uudelleen. Maalimies luuli, että tulin näytölle ja sain makkarat, kunnes mm huomasi, että ei mulla olekkaan liinaa. No mm antoi mulle kiintorullan suuhun ja vein sen Iitulle, sain sitten maalimieheltä mun loppupalkka frisbiin, siistii!! Riehuin ihan täysillä maalimiehen kanssa ja vielä kun lähdettiin repuille, vein frisbiitä kaikille ja sain repiä sitä oikeen urakalla. Repuilla sitten katselin porukoita, että "otetaanko uusiks?", ei ne innostunu, jostain syystä. Ei Iitu oikeen päässy tavoitteeseensa, meikä sai tästä treenistä vaan lisää virtaa!

Kotona jouduin suihkuun, tylsää :-( Iitu ei tajunnu, että mun iho ja turkki olis tarvinnu tuota naamiota, kun karvat on lähteny ihan bikini-kuosiksi.

Iitu haluaa vielä tätä kautta lähettää terkut ja kiitokset eilisille maalimiehille, Lauralle, Susannalle ja Jennille. Siinä oli eilen oikeasti nähtävissä aito kiinnostus treenata toisen koiraa, kun kaikki leikkivät paskalla kuorrutetun Mantan kanssa! Manta sai muuten tänään uuden lempinimen: sikaboltsi, se tulee siitä, kun yhdistetään sika ja sekoboltsi. Mudin kanssa elämä ei ole tylsää...