Kävin taas tottelemassa julkisella paikalla tuomarin silmien alla. Paikalla oli pari mun tuttua, joten pitkäksi venynyt päivä kului, kun piti kertoa kanssakoirille, että muistavat pysyä kaukana musta...

Aamulla oli tosi kova ukonilma, mää huusin ihan täysillä, kun oikeen jyris ja paukku ja täris ja salamoi ja kylähän se ukkonen sitten ymmärti lähteä pois meijän kotimökin päältä. Allua pelotti aika paljon, eikä se sitten mustakaan enää kovin kivaa ollu, no aiheeseen.

Suoritukset Paraisilla alkoivat vihdoin, kun oltiin eka odotettu KAUAN. Ekana oli taas se osuus, kun tuomarin on pakko päästä vähän läästimään, mä kestin sen kuin Mudi, luoksepäästävyys 10. Sitten jo tutuksi tulleen kaavan mukaan alkoi paikallaolo. Heti kun ohjaajat olivat menneet omalle paikalleen ja me koirat jääty omallemme alkoi takaa kuulua kamalaa pauketta. Tuli aika ikävä olo, siinä piti vaan rivissä maata ja paukkui, mää kyllä kestin ainakin neljä-viis paukkua, mut sitten ajattelin, että ei helkutti, mua ei tänne ammuta ja lähdin Iitun luokse. Tiesin kyllä, että sieltä ei olis saanu lähteä, mutta en kai mää nyt tyhmä ole (niin kuin ne viis muuta..) siinä olis voinu käydä huonosti. Paikalla makaaminen 0.

Iitu oli sitten aika maissa, mutta päätti, että yritetään kuitenkin jatkaa koetta, kun tuomari sitä kysyi, samalla kun pahoitteli häiriötä. Mä en ollu maissa, mähän selvisin hengissä! Varsinaiset liikkeet suoritettii tällä kertaa kahdessa osassa.

Ekana tehtiin seuraamista, se meni muuten kivasti, mut ekan pysähdyksen Iitu teki niin nopeasti, että mulla oli vaikeuksia pysyä tilanteen tasalla... sitten toi muisti hiukan skarpata lopun ajan. No, viimesessä pysähdyksessä mä en sitten taas oikeen hokannu, että pysähdyttiin ja siinä mä jäin vähän hölmistyneenä seisomaan. Seuraaminen kytkettynä 8,5. Sitten tehtiin maahanmeno ja se onnistui täydellisesti, maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo, mä kuulin, kun Iitu ennen meidän vuoroa jutteli porukoille, että matka on niin lyhyt, ettei Manta varmaan hyppää päin.....Väärin! Mä onnistuin, vaikka ei ollu kunnon vauhtia :) en kyllä saanu aikaiseksi kunnon törmäystä, mutta vähän kuitenkin hipasin. Luoksetulo 9. Sit mentiin välillä huilimaan ja mä sain vihdoin palkkaa!

Vähän ajan kuluttua mentiin kehään uudelleen. Tehtiin taas eka seuraamista, se meni kivasti, seuraaminen taluttimetta 9. Sitten oli vuorossa seisominen, Iitun ylläriks en viitsiny mennä vastaan yhtään, pari askelta vaan teputin ihan paikallani, kun etsin hyviä jalansijoja, seisominen seuraamisen yhteydessä 9. Lopuksi vielä sain hypätä, kivaa! Estehyppy 10. Tuomari vissiin meinas, että meillä synkkaa Kotiorjan kanssa ihan hyvin, kokonaisvaikutus 9.

Yhteensä pisteitä siis 157 ja kakkostulos, niukasti taas... Ulnor ja Timpe voittivat meidän luokan hienosti ja Pepsi sai taas avoimesta ykköstuloksen! Iitu haluaa lähettää mun blogin kautta onnittelut heille molemmille, ONNEA hienoista tuloksista!

Mua muuten taidettiin huijata tässä viikonloppuna, kun jossain vaiheessa tajusin, että makoilen miehen kainalossa.... en oikeen ole vielä tajunnu, että mitä tapahtui, mutta älkää nyt kertoko tätä eteenpäin, noloa!

Eilen oltiin omalla kentällä möllitokossa ja kokeiltiin ihan uusia liikkeitä. Paikallaolossa kaikki muut ohjaajat häipyivät piiloon, mutta Iitu pysyi kiltisti näkyvissä (hyvin koulutettu). Mä en kuitenkaan malttanu odottaa, että Iitu tulis mun luokse asti vaan menin vähän vastaan, kun ohjaajat oli tulossa. Seuraamiset tehtiin taas ja muita tuttuja juttuja. Sitten tehtiin kaukkareita, mää osasin hienosti. Luoksetulossa Iitu taas heitti jotain, mut aika surkee se on heittämään, kun mä en nähny että minne se heitti...menin sitten Iitun luo ja kuulin, että mun olis pitäny pysähtyä kesken matkan. Kävin siitä sitten vetämässä pienet rallit silmät kiiluen, kun tuli niin elävästi mieleen maanantai-illan treenit kotipihalla. Silloin mä sain siitä pallosta kopin ja tajusin, että olen VAPAA ja painoin ihan täysillä ympäri pihaa, kuulokin siinä heikkeni, kun olin hurmoksessa. Kun sitten kerrankin olin vapaa meidän pihassa, niin käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin ajamassa naapurin pihasta lähteneen auton. Siitä Iitu suuttui, aika tosi paljon ja kävi nappaamassa mut niskasta kiinni ja talutti siitä niskasta sisälle asti. En sitten saanu tulla seuroihin pitkään aikaan, vaan mun piti olla yksin eteisessä, tylsää.

Ai, ni mulla oli toinen juttu kesken. Tehtiin siellä möllissä vielä nouto ja hyppy hiukan eritavalla, en oikeen tajunnu, että sinne esteen taakse pitikin nyt istua, kun siellähän kuuluu seistä. Ihmeellinen toi kotiorja, vaihtaa sääntöjä ihan noin vaan.