Viime lauantaina oltiin oikeen arvokisoissa. Meikä oli päässyt edustamaan SUMUa eli Suomen mudiyhdistystä TOKOn joukkue SM-kisoihin. Kisat käytiin meille tutuissa maisemissa Piikkiössä Tuorlassa (asuin siellä ekan kesän ja syksyn).

Saavuttiin paikalle ajoissa, kun Iitu ei enää keksinyt mitään tekemistä kotona. Ehdittiinkin vähän katsomaan Sumun (se koira, ei se yhdistys) ja Niinan suoritusta. Tai mä lähinnä haistelin koeilmaa ja Iitu ihasteli Sumua ja Niinaa. Sitten mentiin ilmoittautumiseen, eli lähinnä venttailtiin toimiston edessä, kun toiset kävivät ilmoittamassa joukkueemme. Jutusteltiin siinä vähän snakuihmisten kanssa. Sitten käytiin katsomassa Pepsi-snakun suoritusta, Pera siellä suoritti hommia omaan tyyliinsä, tuloksena muuten ykköstulos AVOimesta!

Pikkuhiljaa siirryttiin takasin ALO-kehän läheisyyteen ja Iitu päätti vielä vähän reenata. Mä olin hiukan muissa ajatuksissa, enkä oikeen syttyny niihin harjotuksiin. Urkki-mudi tuli paikalle ja vitsi mikä jätkänketale! Se yritti ihan törkeenä liehitellä mua, näyttämällä kaikkein hienoimmat kierimis-urina-temppunsa, mut mää palautin Urkin takas maanpinnalle. Äläs jätkä yritä mitään! Oltiin kuitenkin ihan asiallisesti vierekkäin pieni paikallaolo harjoitus.

Sitten vihdoin tuli meidän vuoro mennä kehään. Kehässä oli vastassa ihan ok. tuomari luoksepäästävyys 10. Sitten seurasi paikallaolo, mut meinasin jo kyllästyä niihin alkulätinöihin ja laitoin maate, Iitu sit kamalalla paniikilla hihku mut vielä siitä istumaan. Sen piti taas saada käskee mua, kun heti sen jälkeen käskettiin maahan. Kun ohjaajat palas, mulla oli hiukan sellanen olo, että nyt voisin nousta tästä itsenäisesti, mutta maltoin odottaa lupaa, kun toi on niin tarkka siitä, että saa komentaa mua. Paikallaolo 9, olin kuulemma levoton siinä perusasentoon siirryttäessä. Sitten mentiinkin pois kehästä ja odottamaan seuraavaa kehää.

Seuraavassa kehässä piti tehdä seuraamista. Mua jo hiukan väsytti siinä, enkä ollu ihan kuulolla, no jossain vaiheessa muistin, et ai tää onki tätä. En kuitenkaan tajunnu ottaa perusasentoa lopuks, kun Iitu sekoili jotain omien askelien kanssa. Sille tais olla vähän liian vaikee kuvio toi täyskäännös-seis ;-) seuraaminen kytkettynä 8. Ja homma jatkuikin heti, mä vaan olin omissa ajatuksissani, enkä muistanu lähteä mukaan heti. Ei kai sitä nyt voi pieni mudi tietää, että siinä tulee vielä lisää seuraamista, kyl siihen olis voinu tehdä luoksetulonkin. No sitten Iitu hihkas oikeen kovasti, että seuraa ja lähti juoksemaan, ni mäkin tajusin lähteä mukaan. Sit mää oli kuulevinani, että seis ja pysähdyin, mut ei se ollu seisominen, vaan seuraaminen jatkui. Ja vielä kerran hämäännyin, kun joku teki uukkaria renkaat ulvoen, jäin vahingossa sitä kuuntelemaan ja unohdin taas mitä olin tekemässä, hups. Seuraaminen taluttimetta 6. Tässä kehässä suoritettiin vielä hyppy. Tää on kyllä mun suosikkeja ja meinasin taas pinkasta heti kun näin esteen, mut maltoin mennä sivulle. Loikkasin malikkaasti, mut en sit malttanu ihan paikoillani odottaa, että Iitu kiertäis esteen ja käännyin siinä eri asentoon. Iitukin vois opetella hyppäämään tuon esteen yli, ni olis nopeemmin mun luona! Hyppy 7.

Viimeisessä kehässä oli sitten vähän äksöniä ja mäkin hiukan piristyin. Ekana maahanmeno, siinä jouduin skarppaamaan, että nousen sitten vasta kun Iitu pyytää ja näin tein, mutta taisin nousta vähän vinoon. Maahanmeno 9. Sitten oli luoksetulo, sitä on vähän treenattu tässä välillä ja se sujui hienosti, siirryin jopa sivulle, kun on harjoiteltu sitä viime aikoina ja ajattelin, että saatan saada hiukan palkkaa, mut mitään ei herunu. Luoksetulo 9. Viimesenä oli sitten seisominen, tästä on käyty vähän keskusteluja, että saako tulla vastaan vai ei.... Iitu ei taaskan antanu käskyä tarpeeks selvästi ja meinasin unohtua istumaan, kun piti lähteä, onneks sit hokasin mennä mukaan. Pysähdyin käskystä ja Iitulle ylläriks pysyin paikallani niin kauan, että Iitu tuli mun sivulle, no ehkä vähän käännyin ja mitä toi tekee, astuu mun tassulle!!! Että siinä kiitos kaikista tempuista mitä esitin, eipä paljon huvittanu enää siirtyä perusasentoon :( Seisominen 7. Tällä kertaa kokonaisvaikutus oli kaikien tuomareiden arvosanan keskiarvo 8,33. Pisteet yhteensä 158,33.

Iitua harmitti, kun jäätiin vajaa pari pistettä ykköstuloksesta, mutta kiva päivä meillä oli. Oman suorituksen jälkeen huomattiin, että paikalle oli tullut myös Sanna ja Peikko-kroaatti. Muistin Peikon heti, että se on kiva. Käytiin vielä meidän vanhassa omassa uimarannassa meren rannalla uimassa Pepsin kanssa ja otettiin Peikkokin mukaan, se oli kivaa! Sitten ihmiset katsoivat EVL-koirien suorituksia ja mää nukuin. Oltiin vielä yhdessä Tarmo-enon kanssa kuvassa, Urkki oli jo lähtenyt kotiin. Sitten odotettiin Sumun kanssa kilpailukirjoja monta tuntia, Sumukin oli ihan siedettävä, kun pidettiin hajurako. Mä löysin rauhallisen paikan siinä odotellessa. Kiitos kaikille kannustusjoukoille ja tutuille osallistujille, oli kiva päivä!