Meillä on ollu aika paljon puuhaa pääsiäislomalla. Perjantaina oltiin Turussa kyläilemässä ja kaupunkilenkillä. Ihmislapset lähtivät sieltä mukaan, siinä menikin sitten seuraava vuorokausi touhutessa. Sain kamalat valitukset, kun typistin lelusnautserilta hännän. Mä en vaan voinu vastustaa kiusausta, kun vihdoin se oli unohtunu mun ulottuville. No, kun ihmislapset lähtivät, ni me päästiin vihdoin nukkumaan kunnolla Allun kanssa. Aika rankkaa toi elämä lasten kanssa, ne keksii koko ajan jotain ja kyllähän niiden puuhiin täytyy osallistua.

Oon mää reenannukki. Tottista, esineitä, peltojälkeä ja hakua. Peltojälki on nyt pari kertaa menny jo aika kivasti. Oon hokannu, että ei kannata kauhoa täysillä eteenpäin, vaan voi ihan rauhassa edetä ni ehtii paremmin haistelemaan. Sitten hankalissa kohdissa, kuten kulmissa antaudutaan työhön täysillä, eli edetään ryömimällä.

Reenattiin myös "pikkukaman" etsimistä, en meinannu millään löytää sitä. Ja sitten kun löysin, ni en tajunnu, että se oli se tärkeä esine.... mä luulin vaan, että mikäs pieni kankaanpala, varmaan tarkoitettu ravinnoksi. No, eikös toi kotiorja sitten kaivanu sen mun kurkusta ja selvittäny, että "pikkukama" löyty. Äskön muuten nielasin leluankan jalan. Sain vihdoin haussa loppupalkaks mun suosikki ankan ja painelin pureskelemaan sitä. Just kun olin nauttimassa siitä täysin siemauksin, ni tyypit huomas, että Mantahan syö sen ankan oikeasti, mitäs siinä muuta voi, kun nielasta äkkiä. Ankka on nyt sitten entinen, kun ehdin syödä sen melkein kokonaan muutenkin. Varsinaisen esineruudun esineitä en oo vielä nielly, kun sitäkin jo epäiltiin, että syökö toi nekin ;-) Nyt Iitu sitten taas kerran odottaa, että mitä kautta ankan jalka mahtaa tulla, ja kyllä kai se tulee, kun lukemattomat muutkin sulamattomat ovat aina tulleet jommastakummasta päästä ja pakkohan sen on tulla ja....järkkäsimpähän taas jotain jännitystä senkin elämään, palaillaan!