Aika lämpöset kelit tuli viikonlopuksi. Oltiin lauantaina möllikokeessa, siis ei kyllä osallistuttu oikeasti, kun mä en päässy hakuun ollenkaan. Ihan epistä. Allu sai hakuilla ja mun piti vaan katsoa autosta, kun kaikki muut koirat pääsivät. Yritti toi kotiorja jotain selittää, että kun mulla oli anturassa pieni haava, niin täytyy vähän varmistella, ääh mä olin ihan terve jo. No pääsin mä sitten esineruutuun. Löysin ekan esineen nopeasti ja kiikutin sen Iitulle vauhdilla. Sitten en meinannu millään löytää, vaikka kuinka etsin ja kaukaa. Jopa niin kaukaa, että ihmiset kuuluivat vitsailevan, että "ei oo ongelmia irtoomisen kanssa" ja että "kukaan ei oo muistanu mainita Mantalle, että esineruutu on 50x50 metriä eikä 100x100". No löysin mä sit vihdoin vielä toisen esineen ja sain paljon kehuja, kun olin tehny kovasti töitä.

Pääsin osallistumaan myös tottikseen. Aika vaikeeta oli paikallaolossa, kun suorittava koira oli ihan lähellä. Mä sitten siinä makoilin ja kuulin yht'äkkiä käskyn "tänne", lähdin sit Iitun luo, mut se vaan huusi, että ei minnekään ja vei mut takas. No taas makoilin ja kohta kuuluu "seiso", mä ponkasin äkkiä pystyyn ja Iitu käänty ja huusi "maahan". Ihmeellisiä kaukokäskyjä.....

Pääsin tekemään myös seuraamista ja liikkeet. Kamalan vaikeeta keskittyä tottikseen ja samaan aikaan tutustua uuteen ympäristöön. Täytyy aina vaivihkaa kattella ympärille. Seuraamisen jälkeen Iitu sit, mun mielestä, ihan selkeesti vapautti mut, niin päätin juosta äkkiä yhden hiekkakasan taakse uimaan. Olinhan mä jo haistanu, että siellä on vettä vaikka se ei ihmisille näkyny. No eikös toi yks ala huutaa taas pää punasena "EIIIII, HETI TÄÄLLÄ, PRRR....", no kirmasin sitten salamana takaisin. Olin niin iloinen, kun pääsin virkistäytymään, siellä oli meinaa tosi kuuma treenata. No otettiin vielä jäävät liikkeet, ja hoh hoijjaa ton Iitun kanssa, yrittäis nyt opetella ilmaisemaan selkeästi, että minkä liikkeen haluaa mun tekevän.

Tänään pääsin sitten hakuilemaan, kun oli KKH:n yhteinen hakupäivä. Eka ukko taas heilu niin, että näin sen, olikin helppo nakki löytää se sit. Sitten mulle laitettiin loput valmiiks ja hyvinhän mä hommat hoidin, vaikka Iitu oli vähän ihmeissään, että eikö mua auteta yhtään. Yhdessä kohtaa Iitu kylläkin taas huusi kamalasti....mut mun oli pakko käydä vähän virkistäytymässä lätäkössä kun oli tuomassa rullaa. Ei toi Iitu tajua, että jos on kuuma niin täytyy välillä juoda ja uida, että jaksaa, kyllä mä sit taas jatkan hommia. Ai ni ja vika ukko oli unohtanu ottaa rullan mukaan, siellä sitten ihmeteltiin yhdessä, että mitä nyt tehdään. Iitu huusi sitten ohjeeksi, että antaa mulle kiintorullan suuhun ja niin mä sit toin sen Iitulle.

Pienistä asioista tuon kotiorjan saa iloiseksi, se löysi sen ankanjalan meidän pihasta! Mähän olin oksentanu sen jo monta päivää sitten,  kun oltiin ulkona. Ankan vartalostakin on jo kaikki tullu ulos mun elimistöstä, aika huonosti sulavaa...