Tehtiin Kotiorjan kanssa viime viikonloppuna syysretki Joensuuhun, Taisto-prinssin, Hilman ja heidän Kotiorjansa luokse. Lauantaina kävimme Kolilla. Käveltiin siellä kolmisen tuntia vesisateessa. Ei sitä sadetta kyllä huomannu silloin, kun oli liikkeessä, mut kun pysähdyttiin, niin tunnelma oli toinen (se voitte päätellä tuosta kuvasta). Näköalapaikalla bongasin sellaisen siistin pylvään ja hyppäsin oitis sen päälle. Se oli laitettu siihen sen takia, että koirat näkis maisemat paremmin. Mut ei siellä kyllä mitään maisemia näkyny, sumua vaan. Snautserit ei tajunnu tätä näköalapaikka hommaa, ne vaan kyhjötti siellä kalliolla. Näköalareitin kiertämisen jälkeen Kotiorjat keksi, että nyt kyllä kävellään vielä joku lenkki. Päädyttiin kävelemään laskettelurinnettä alas ja hissikuilua ylös. Meillä oli hauskaa Taiston ja Hilman kanssa, kun juostiin rinnettä ylös-alas. Tai siis mä juoksin ylös-alas ja snakut katto hitaasti, et "onks toi ihan terve?". Tottakai mä oon terve, sehän oli kivaa. Kotiorjat puuskutti omituisesti, kun noustiin ylöspäin, puhisivat jostain ohuesta ilmasta korkeilla paikoilla... Syötiin sitten eväätkin, kun oltiin kerta retkellä. Mäkin sain korvapuustia, oli aika hyvää! Sitten me mentiin vielä autolla toiseen paikkaan ja käytiin katsomassa Pirunkirkko. Meikä siis pääsi mukaan sinnekin, kun mua ei kuulemma uskaltanu jättää autoon, kun en olis ehkä pysyny siinä jalkotilassa, outoja epäilyksiä. Pirunkirkko oli jännä luola, yhdessä kohtaa meikälle tuli tenkkapoo, kun huomasin, että edessä oli reilun puolen metrin pudotus pimeään... Kotiorja nosti mut, se ei uskaltanu antaa mun hypätä, kun ei tiedetty mitä teräviä kiviä alla on. Illalla nukutti aika hyvin.

Sunnuntaina pääsin koirien leikkipuistoon, vai mikä se oli? Kotiorjat puhuivat kylläkin raunioradasta. Siis ette usko miten siistiä siellä oli! Mä en meinannu pysyä housuissani, siis turkissani, kun pääsin hommiin. Taisto-Prinssin ja Hilman Kotiorja keksi mitä ihmellisimpiä piiloja, mut meikä löys sen aina. Menin aika korkeisiinki paikkoihin eikä pelottanu yhtään. Vähänks mä haluun sinne uudelleen joskus!

Kuvassa meikä on Kolilla, koirien näköalapaikalla. Maisemia ei tosiaa sumun (se sääilmiö, ei se koira eikä yhdistys) vuoksi näkyny, kuin laskettelurinteen puolestavälistä.

1991058.jpg