Moikka, pitkästä aikaa! Meikä on ollut vähän pimennossa, kun toi nettiyhteys ei oikeen tykänny talven viimeisestä lumimyräkästä. Mutta asiaan, mä olen nyt 3-vuotias, siis oikeesti jo vähän yli, kun synttäripäivä on 29.3. Oltiin kuitenkin vasta tänään juhlimassa mun synttäreitä ja vähän Kotiorjankin. Meidät kutsuttiin Kotiorjan siskon perheen luokse kylään. Käytiin siellä kaupunkilenkillä Onni vehniksen kanssa. Mä en oikeen tykänny, siellä oli kauheesti kaikkea ahdistavaa. No, kyllä mä enemmäkseen kävelin ihan rentona ja reippaana mimminä. Hiukka on vaan sellanen ontto olo, kun ei oo enää Allua turvaamassa selustaa. Ennen oli niin helppoo, kun pystyin luottamaan siihen, että meikä voi mennä rehvakkaana ja Allu varmistelee, jos joudun vaikeuksiin. Lenkin jälkeen saatiin, mun syndejen kunniaks, Onnin kanssa lihapullia ja lapsilta jäänyttä broitskua, nam!

Mitäs muuta... hakua on treenattu ja kevään ekan jäljenkin pääsin tuossa jo ajamaan. Mulla on muuten ollu ihan sikasiistit hakutreenit, kun mä oon saanu juosta täysillä ja maalimiehetkin on antanu mulle palkat heti kun oon menny piilolle. Eikä Kotiorjakaan ole paljoa ohjeistanu, huippua! Jotain ihme puhetta ne ihmiset kyllä viimeksi piti, että "nyt sit täytyy ottaa väliin normaalit treenit, ettei Manta innostu liikaa näistä risteilyharjoituksista ja yritä kohta oikoa". No huomenna näätte, että miten on käyny, never know...

Yks kamala juttu sattui viime viikonloppuna. Eka Iitu oli koko päivän pois (törkeetä, sunnuntaina!), ja sitten kun se tuli, niin se haisi ihan koirankakaroille. Siis yäk, mä haistoin ja menin vähän kauemmas istumaan ja katsoin epäluuloisesti. Ajattelin, että Iitu sit varmasti tajuaa, että mä oon ihan tosi kiltti, jos se ei kaiva pentua taskusta. Toistin saman vielä uudelleen, että viesti menis varmasti perille ja menihän se, onneks.