Olen siis aloittanut syksyllä agilityn. Agilityssä käymme parhaan ihmisystäväni Ellin kanssa. Olemme molemmat oikein tykästyneitä lajiin. Paimentamassa olen käynyt palvelijani Iitun kanssa (kutsun häntä palvelijaksi, kun mielestäni Mantan käyttämä "Kotiorja" on jotenkin brutaali nimitys). Kävimme syksyllä paimennustaipumustestissäkin ja sain siitä hyväksytyn! Näyttelyissä kävin juuri viime viikonloppuna Ellin kanssa. Tuloksena oli ERI VAL2 SA PN3, meillä oli oikein kivaa kehässä. Kesällä kävin Iitun kanssa jälkikokeessakin, mutta se oli aivan kamalan painostava kokemus. Mielestäni sellainen paine ei sovi Prinsessoille. Ja vielä pahempi kauhukokemus oli luonnetesti.

Kaltaisteni Prinsessojen elämää ei saisi järkyttää sellaisella säikyttelyllä. Se ei kertakaikkiaan sovi aateliselle herkälle luonteenlaadulle. Ensin joku mies jutteli palvelijani kanssa ja heilutteli kohta edessäni keppejä. Kun tämä niinkutsuttu tuomari meinasi kaatua edessäni ajattelin tilaisuuteni tulleen ja haukahdin terävästi, että en ymmärrä tuollaista leikkiä. Leikin sitten kohta hiukan omalla lelulla Iitun kanssa. Seuraavaksi testissä hyökkäsi pusikosta kamala mörkö, tunsin pakokauhua, mutta kun keräsin rohkeutta aikani, uskalsin hiukan haistella sitä mörköä. Sitten, juuri kun olin saanut taas häntäni pystyyn ja itseni ylvään näköiseksi, hyökkäsi kimppuumme ihminen! Palvelijani meni aivan toimintakyvyttömäksi, onneksi minä pystyin puollustamaan meitä. Niinpä hyökkääjä tuli toisiin ajatuksiin ja alkoikin meidän kaveriksi. Seuraavaksi kimppuuni yritti taas hyökätä jokin ja kohta perääni vyörytettiin tynnyri. Luulen, että tämä oli joku salaliitto. Joku oli ehkä saanut vihiä aatelisista juuristani ja yritti saada minut hengiltä. Näistä selvittyäni minut yritettiin eksyttää pimeään huoneeseen. Iitu oli jo sinne eksytetty ja tilanne vaikutti siltä, että en tulisi häntä koskaan enää näkemään. Niinpä istuin tuomarin viereen, jospa hän olisi huomannut, että olin jäänyt orvoksi ja hän voisi minut pelastaa. Loppujen lopuksi Iitu kuitenkin löytyi sieltä ja pääsimme ulos huoneesta. Sitten Iitu meni varmaan kauppaan ja jätti minut yksin seinään kiinni. Ja eikös vielä joku hullu yrittänyt kimppuuni. Puollustauduin sadattelemalla kaikki rumat sanat, joita olen oppinut Mantalta ja niinpä se hyökkääjä ei uskaltanutkaan tappaa minua. Huh. Vielä kuului pari laukausta, mutta en niistä juuri välittänyt. Lopuksi tuomarit, jotka halusivatkin olla kavereitani kertoivat arvionsa luonteestani. Lopputuloskena -25 pistettä. Mielestäni tämäkin on aika moukkamaista, arvioida ja pisteyttää toisten luonteita.

Laitan tähän pari kuvaa: ensimmäisessä olen paimentamassa testissä ja toisessa esitän kaunista.

Ai ni, me ollaan muutettu, vaihteeks. Meikä otti uudet reviirit heti haltuun. Asutaan nyt sit taas taajamassa. Nyt mä vasta taas oon tajunnu, et missä uutispimennossa tuolla maalla onkaan ollut. Tääl on onneks päästy taas tohon meidän koirien sosiaaliseenmediaan mukaan. Kyl mä oonki joka kadunkulmaan jättäny kommentit, et meitsi on saapunu kylille. Liipulla on ollu vaikeuksia tottua taajamaelämään, mut kirjoittakoot  itse kuulumisiaan joku kerta.

Sit käytiin jälkikokeessa, itseasiassa pari päivää ennen tuota hakua. Se oli meikän eka kolmosen jälki. Kotiorja oli hiukan flunssassa ja meinas tikahtua sinne suht lämpöseen mettään, kun meikä veti sitä jälkee puolijuoksuu. Taisin nostaa viis keppii, yhtä jouduttiin vähän ettii. Sit oli esineet ja siel yritettiin taas huijata pientä koiraa ja saattaa naurunalaseks. Meikä oli jättäny Kotiorjan odottamaan siihen lähetyslinjalle ja sit se meni liikkumaan siinä, mä näin. Sitten kun mä kiikutin sille esinettä täysillä, niin ne olikin sen tuomarin kanssa vaihtaneet paikkaa ja meikä meinas luovuttaa tuomarille sen esineen. No hitsi, en mä voi siinä samalla pitää niitä koko ajan silmällä, kun etsin niitä tavaroita. Kaikkee kanssa. Tottiksessa olin kyl tosi väsy, enkä olis millään jaksanu vetää sitä, saldona hiukan yli 70p. Mut näistä kertyi tulokseen riittävät pisteet, eli meikästä tuli JK3! Onnee vaan mulle :)

Sit mä loukkasin tassun, kun mulla oli suuri metsästysreissu hirven perässä, siitä seurasi karsee kipu, päivystyksessä käynti, kipulääkitys ja sen myötä kuukauden doping. Mä sit loukkasin sen saman tassun vielä kesälomallakin, kun piti märällä pellolla pitää lauma kurissa. Oltiin siis juoksemassa Liinun, Pekun ja Inkan kanssa ja voitte vaan kuvitella mitä porukkaa pitää kurissa: Liinu juoksee ja huutaa, Peku matkii sitä ja Inkalla on ihan omat bileet. Yritä siinä sitten johtaa laumaa. Käytiin muuten samalla reissulla myös Rautalammin viiden tähden koirahotellissa. Siellä ihmiset innostu kokeilemaan, et miten fiksu meikä on (niil oli vähän eri käsitys fiksuudesta kuin mulla). Meikää pyydettiin tuomaan Jorman sandaali keittiön ovelta pöydän luo, no mä vein. Sit ne innostu, et olisinkohan niin fiksu, et hakisin toisenkin ja mut lähetettiin. Menin toiseen huoneeseen ja kuului jo, et ei se tajunnu... kohta kannoin niille sieltä huoneesta Eilan sandaalin, et hah, siitäs saivat: sandaali ja toinen sandaali. Lomalla oli aika kivaa, vaikka se oli tyhmää, kun mä jouduin sit saikulle ja Liinu pääs yksi kaikkiin treeneihin. Se oli kaikkein katalin temppu, et ne kävi hakutreeneissä ilman mua! Olisin soittanu eläinsuojeluun, jos olisin tienny numeron.

Elokuussa oli sit tassu kunnossa ja Kotiorja päätti kuskata meikän hakukokeeseen Tammelaan. Yllärinä meillä oli suoritusnumero 1. Kotiorja höpis jotain kolmesta ukosta, kun mentiin radalle päin. Mä tietty tiesin, et me oltiin kokeessa ja kokeessahan voi tehdä oieestaan mitä huvittaa, kun mä oon lukenu säännösitä, et siel pitää olla kiltti koiralle. Kotiorja sit laitto meikän pistolle, mut siinäpä olikin ihanaa heinää ja aloin syömään sitä. Kotiorja yritti pyytää mua kauniisti, vaatia ja käskee, mut mä vaan söin sitä ihanaa heinää ja välillä katoin sitä päin, et "sä et saa tulla pölläyttämään". Kyl mä sit vähän menin sen luokse ja sit se laittokin mut toiselle puolelle, mut siinäkin oli sitä heinää... sit alkoi tapahtumaan: Kotiorja ja tuomari jutteli jotain ja kohta Kotiorja karjas melkein ruman sanan ja juoksi mun luo ja huusi, että "töihin siitä", no meikä paineli etukulmaan ja siel olikin ukko. Rullaa tuodessa mun oli kuitenkin pakko pysähtyä vielä laiduntamaan ja siitä seurasi uusi karjuminen. Hain rullan uudestaan ja vein Kotiorjan näytölle. Ja sit, mitä hittoo, mut vietiin pois radalta!!! Tätä mä en tajuu, siis siellähän oli vielä ne kaks ukkoo ja yks lopettaa homman kesken. Outo koe, Kotiorja pupatti kotimatkan sitä, et olipa hienoo viedä koira Tammelaan syömään heinää. Ihme kiree tommosesta.

Sit meil olikin pitkästä aikaa etsintäkoe. Siellä meikä veti hakuradan vaihteeks sillain niinku osaan, paitsi en tietenkään uponnu sinne kunnolla mistä nyt ties ettei siellä ukkoo ole. Seuraavaks mentiin jäljelle ja sieltä sain täydet, yhen harhan tarkistin, kun kiinnosti hiukan, et kuka siit on menny. Tarkkuudessa esine löytys nopeesti, mut sit mulla tuli se mun tarkkuus-outo-olo ja mä pudotin sen esineen ja samalla huomasin, et siinähän oli hyviä syömättömiä mustikoita. Mä niitä siinä nautiskelin ja Kotiorja yritti jotain viestittää, no otin sit sen esineen ja luovutin. Aika paljon pojojan meni. Seuraavaks oli meikän suosikki pudotettu esine. Mut se olikin tällä kertaa ihan tyhmä, kun meikän olis pitäny juosta ohdakepellon läpi! Kyl mä yritin ratkaista tilennetta, mut en vaan pystyny siitä menee, menisivät itte hitto ihmiset sinne juoksemaan paljain jaloin! Esineitä löytyi kaksi, kun Kotiorjalla ei ollu ihan ruutu hallussa, meikä olis sen kolmannenki nostanu, jos toi yks olis mut sinne lähettäny. Tottiksesta vetäsin, niinkuin Mummi sanoi, tarkasti 70 pistettä. Eli tuloshan siitä tuli ja meikä on nyt sit EK3 ja samalla Piirinmestari. Ei kyl ollu muita osallistujia, mut sehän johtui vaan siitä, et ei ne uskaltanu tulla, kun mä olisin ollu vastassa. Palkintojen jakoon meikä joutu mukaan ja huusin sit kaikille haku- ja jälkikoirille selkeet sävelet, et mitä mieltä olin niistä! Kotiorja yritti selittää korvat punasena, et tää on vielä koetilanne, koita käyttäytyä.

Kävin mä Takkutukkapäivilläkin tuossa ja siinä vähän lampaita paimentamassa. En mä siitä hommasta niin oo välittäny, mut nyt huomasin, et ne ihanat papanat tulee niiden peräpäästä ja fiksuna suuntasin kuononi suoraan sinne! Ihan kiva päivä muuten, hengailin Kotiorjan sylissä ja Buda-mudin kanssa paheksuttiin nuorisoa ja sitä, et nurmikolla oli kakkaa eikä siihen voinu astuu. Jouduin mä sit vielä Faijan kanssa yhteiskuvaan, lisään sen tähän myöhemmin. Se oli kyl naurettavaa pelleilyä.

Mä pääsin nyt vihdoin koneelle, kun me ollaan lomalla. Lomalla on hauskaa, mutta väsyttävää. Ensin mä olin Sammatissa melkein viikon maalaislomalla. Siellä oli hauskaa leikkiä Taiton kanssa. Kyl mä vähän niitä lampaitakin paimensin, mut aika raskasta on tehdä töitä kesken loman.

Keväällä mulla oli hiukan noita tapahtumia. Mä kävin elukkalääkärissä ja sepä ei ollukaan meidän oma Maria, vaan joku ihan muu. Se laitto mun silmiin ihmetippoja ja sitten totes, että mulla on terveet näkimet. Siellä klinikalla oli hiukan erikoisia koiria, joku piippas, joku röhki ja yksillä oli paidat päällä ja niitä kannettiin sylissä!

Oon mä käyny parit missikisatkin. Eka Iitu vei munt Ainon auton kyytiin ja mä menin Veikon kanssa isolle kirkolle misseilemään. Sain sieltä jonkun vara-sert-ruusukkeen. Tapasin siellä paljon kivoja tyyppejä, käytiin muditreffeilläkin. Sitten toukokuun lopulla mentiin Iitun ja Ellin kanssa Harjavallan näyttelyyn. Mä nautin, kun sain esittää ihanaa ja kaunista. Tuomari sanoikin musta, et mää oon niiiiiin ihana <3 Sain sieltä paljon palkintoja ja musta tuli kuulemma muotovalio. Sain sit valiolahjaks possunkorvan. Pääsin siellä myös isoon kehään ja esitin siellä miten upean ryhdikkäästi osaan liikkua, mut ei se tuomari osannu arvostaa unkarilaista kauneutta, outoo.

Kävin mä keväällä TOKO-kokeessakin. Se oli aika jännää, kun siellä oli tosi paljon koiria. Paikallaolosta tuli karsee härdelli, kun kaikki lähti juoksemaan, sit kun sieltä kuului prkl, niin mäkin lähdin etsimään iitua. En sit halunnu jäädä siihen toista kertaa, kun ei tienny, et mitä siitä taas seuraa. Yksilöliikkeitä oli ihan kiva tehdä, vaikka mulla hiukan kesti joissain liikkeissä, ennen kuin tajusin. Seuraaminen meni kivasti, vaikka liikkuri juoksutti meidät vahingossa myös oikealle käännöksen ajan. Luoksetulon pysäytyksen mä tein lähes täydellisesti, noudossa jäin vahingossa seisomaan luovutuksen, muistaakseni. Kakeihin reagoin hitaasti, mut tein muuten oikein. Hyppyyn säntäsin heti, kun näin sen esteen ja se meni sit nollille. En oikein muista miten muuten meni. Saatiin kolmostulos, mut Iitu ei ollu ihan tyytyväinen. Hiukan sitä jäi kaivelemaan ja se onkin kuulemma yrittänyt katsoa meille uutta koetta. Ei niitä kuitenkaan oikeen ole meille sopivasti tai no, yhteen päästiin varasijalle.

Ollaan käyty hiukan uimassa, tai siis Manta on uinu paljon ja mä hiukan. Nyt ollaan oltu treenitauolla, kun ei oo päästy hakuun ja toisaalta ei oo tehty viime viikkoina tottistakaan paljoa, kun Mantalla on ollu tassu kipee. Nyt me ollaan mummin ja Aatun luona. Aatun kanssa on kiva leikkiä aamusta iltaan. Kärttykin antaa meidän leikkiä, eikä kovinkaan usein tule komentamaan.

Pääsiäisenä leireiltiin Mustialassa ja me vedettiin Liinun kanssa siellä hakua. Meitsi vetelikin ihan täysillä koko ajan. Sitä mä vaan jäin ihmettelemään, että miks ne ihmiset puhu jostain 400 metrin radasta mulle, eikä sitä sit kuitenkaan tullu koko viikonloppuna!? Kotiorja sai vinkin, että meikän kuulo vois tarkentua kissanruualla ja näin kävi. Olikin aika siistii käydä syömässä aina välillä kissanruokaa keskilinjalla ja sit taas jatkaa juoksemista. Liinu teki kuulemma hienosti omat treeninsä, sillä oli varmaan jotain nössöjen treenejä. Leirillä kaikki mutit ymmärsi, et meikä on se WMC:n puheenjohtaja, jolla on ne gansta ketjutkin, ni kukaan ei tullu ryttyilee.

Toukokuun alussa me sit avattiin koekausi ja mä täräytin tottiksesta 95 pistettä! Hah, pitihän se näyttää et mistä kana pissii. Ihan helposti tuli vedettyä kaikki liikkeet oikein, jos sitä sit taas seuraavalla kerralla pistäis Kotiorjalle vähän jännitystä peliin... maastossa mulle kävi pikku moka, kun en tajunnu, että aika juoksee kuin hirvi ja niin siinä kävi, että nostin viimesen ukon kuulemma minsan myöhässä. Ihme säännöt. Kotiorja pupatti, et aika oli menny siihen, kun meikä veti heinää naamariin kesken hommien. No, mut siis miettikää ihanaa tuoretta heinää joka paikassa, pakko oli vähän maistaa. Mentiin vielä sit ottaa esineetkin. Esineruudussa meikä touhus hiukan omia kuvioitani ja siirtelin siinä joutessani yhden esineen eri paikkaan (heh, olis ollu kunnon källi seuraavalle koiralle piilottaa se, mut eikö ne kisajärjestäjät vieneet sen takas oikeaan paikkaan), mitä niitä Kotiorjallekaan kokeessa viemään, kun on noi palkat aika tiukassa. Kaks esinettä mää sit vein. Eipä tullu tulosta siis, mut sain Kotiorjan kuitenkin leijumaan sillä tottiksella ja nyt se kutsuu mua nimellä "ysivitonen".

Liinulla on kans ollu tapahtumia, mut ehkä mä päästän sen itte kertomaan niistä joku kerta.

Seuraavaksi oli esineruutu. Meikä nosti kaikki kolme esinettä (ainoona kolmosen koirana), mut en viitsiny viedä niitä Kotiorjalle kovin vauhdilla, kun tiesin että palkkaa ei tuu. Pisteet 23./30.

Sitten olikin tottis. Seuraaminen, istuminen ja maahanmeno olivat ok. Seisomisessa hiukan taas hiippailin, tasamaanouto ok, hypyssä kolautin esteeseen, ponnistus ei ihan menny nappiin, enkä sit viitsiny istua luovuttaessa siihen märkään maahan (olisitteko ite istunu?). A-esteelle varastin ja ampasinki ihan täysillä, mut se oli inhan liukas, ni en sit tullu sen kautta takas. Eteenmenossa menin maahan, niin kuin kuulemma kuuluu, mut sit innostuin, kun Kotiorja olis tulossa ja pomppasin istumaan. Paikallaoloon ei huvittanu tällä kertaa jäädä, kun kylmähän siellä olis tullu, märässä maassa. Pisteet 68./100, eli ei tulosta näistä karkeloista.

Syksyyn on kuulunu kokeen jälkeen (ja oikeestaan ennen sitäkin) treenitaukoa tottiksesta ja parin viikon talkkarikeikka Liedossa. Oltiin talkkarina hoitamassa briardi Dassua, hevosia ja kissoja. Dassu ymmärsi hyvin pian, että kuka määrää. Kissojen ja hevosten hoitoon meikä ei osallistunu. Kissoja olisin mielelläni ajanu, mut tilaisuutta ei tullu. Liinu osallistui joka päivä hevosten ja tallin hoitamiseen ja kuulemma kohtasi kissatkin ihan nätisti, outoo, joku on menny koulutuksessa pieleen.

Viime viikonloppuna käytiin mummin luona. Mummin koirakakara Aatu on sitten hiukan rasittava tapaus. Joka päivä ja pahimpina päivinä useammin sille piti kertoa, että kuka määrää. On siinä mulla vielä työsarkaa. Liinun kanssa ne leikkivät lapsellisia leikkejään monta tuntia jokapäivä. Siellä kävi vieraana myös laikan pentu Outa. Outa tajus hetkessä, että meikä on ainoa oikea kuningatar ja paineli Sampsan jalkoihin. Fiksu pentu, meikän ei tarvinnu, kuin kävellä sen ohi (ja vähän vilauttaa kulmuria). Liinu opetti Outalle, että miten leikitään koiraa, kun Outa ei meinannu tajuu leikkiä.

Ja yks outo juttu vielä; Kauhulan perheessä on jänis sisällä! Miettikää! Mä en saa hyökkiä sen häkkiä päin, en tajuu ollenkaan.

Mut nyt on tullu lunta ja pakkasta, eli kohta tulee joulu! Oon jo pari kertaa varmuudeks varastanu joulupaperit pöydältä, mut ei niissä oo ollu vielä sisältöö, pelkkä rulla vaan.

Sitten ajeltiin 16.10 aamunhämärissä Raumalle. Hakuradalle me päästiin tai jouduttiin taas toisena (kuin me aina ollaan alkupäässä, Turussaki ekana). Meikä lähti aika hyvällä draivilla painelemaan rataa taas. Jonkin verran olivat laittaneet valepiiloja, mut ei meikä haksahtanu. Noin 100 metrin kohdalla tuli mieleen mennä tsekkaamaan se vasen etukulma vielä ja siellähän oli kuin olikin ukko. Vein näytölle vähän paremmin, kuin Turussa, mut en pitäny kiirettä, kun tiesin taas, että kokeessa ollaan. Sitten tulikin kamalan paljon tyhjää, meikä tsekkaili vasenta puolta aika takapainotteisesti ja Kotiorja kihis tämän johdosta keskilinjalla. Vihdoin 250 metristä löytyi toinen ukko oikealta. Sitten Kotiorja paukutti meikää tarkistamaan tarkistuksen perään vasemmalle radan loppuun, kunnes sillä välähti ajatus "iitu, älä oleta" ja sain käskyn mennä tarkistamaan oikea puoli. Sieltä, ihan viime tingassa löytyi viimeinen ukko, en pitänyt taaskaan kiirettä ukolle. Pisteitä menetettiin ilmaisuista, kun mä menin niin hitaasti ja työskentelystä, kun meikä teki takapainoisesti, enkä menny aina sinne minne Kotiorja lähetti. Haun pisteet tais olla 138p.

Seuraavaksi oli vuorossa esineet. Meikä lähti ruutuun aika vauhdilla ja heti törmäsin esineeseen. Se oli ihana pehmolelu ja mun oli ihan pakko jäädä sitä mutustamaan, pieni huomautus tuli Kotiorjalta ja sit mä luovutin sen. Seuraavat kaksi esinettä mä toin kans aika hitaasti, ei vaan huvittanu luovuttaa täysillä, niin kuin normaalisti teen. Pisteet 27/30.

Sitten oli vuorossa tottis. Meikä yllätti Kotiorjan ja vedin tottiksen hyvässä vireessä, mutta kuitenkin hallinnassa! Siis mää esitin, että oon sen hallinnassa, älkää ny luulko, että mä olisin alkanu pehmoilla. Seuraaminen, istuminen, maahanmeno olivat perfektot, seisomisessa mä sit hiukan hiippailin ja haistelin maata siinä joutessani, mut äkkiä, kun huomasin, että Iitu kääntyy, skarppasin, eikä Iitu tienny mun touhuista mitään, ennen kuin se tuomari rolli. Tasamaa- ja hyppynouto menivät myös tosi mallikkaasti, mut tuomari olis halunnu, et meikä olis ollu niissä rauhallisempi. A-esteellä mä sit en tullu esteen kautta takas, en kehdannu, kun mennessä hiukan vihlas. Eteenmenossa yllätin Kotiorja totaalisesti ja menin maaten, kun käsky tuli! En mä sit enää tienny, et sieltä pitää vielä perusasentoonkin tulla.... Viimesenä meillä oli paikallaolo ja hiukka siinäkin joutessani touhutin (seisoin, istuin), mut menin sit taas takas maate, ettei Kotiorja olis vaan tienny, että mää olin tehny omiani. Pisteitä tuli 81/100 ja Kotiorjalla oli melkeins kyyneleet silmissä, kun tuomari kuvaili, että koiran koulutustaso on erittäin korkea jne. Kyl mä sit sain paljon kehuja, kun Kotiorja sanoi, että se oli paras tottis, mitä meikä on koskaan vetäny kokeissa.

Raumalta saatiin siis kakkostulos ja koulutustunnus HK3!

Turun kokeen jälkeen ollaan himmattu treenitahtia ja tottistakin on otettu vain noin kerran viikkoon, se on tosi outoa. Hakua ollaan käyty myös kerran viikkoon ja viimeksi otettiin esineet haun jälkeen. Mä toin esineet tosi vauhdilla! Myös Liinu veti esineruudun hienosti, valmiit kolme esinettä, joista Liinu nosti yhden vai kaksi, en mää nyt muista. Hyvin me ollaan vedetty hakuakin, Liinukin vaikka sillä pukkaa murkkuikää. Liinulla oli viimeks ukot (tai se yksi ainoa ukko - Minna) 50 metrissä, Liinu kävi aina saattamassa ukon piiloon ja sitten etsi ja ilmas ja hyvin oli menny. Kuulemma yksi koe olis vielä edessä tällä kaudella. Mää treenasin jo siihen kuntoo tänään jänisjahdin merkeissä, mii laiks!

Liinu oli antanu sen tuomarin tervehtiä itseään ihan tosta noin vain, ei mitään itsesuojeluvaistoa kakaralla, luoksepäästävyys 10. Sit oli ollu paikallaolo, meidän Liippu pysyi hienosti, vaikka toisella puolellla oli sen kamu Hipsu ja toisella puolella oleva doggi alkoi kuulemma jossain vaiheessa ääntelehtiä ja vääntelehtiä ja yks koira pinkaskin rivistä. Paikalla makaaminen 10. Sit seuraamisessa toi musta blondi ei ollu tajunnu, että liike alkoi ja oli eka vähän haahuillu, ennen kuin tajus, et tää on seuraaminen. Seuraaminen kytkettynä 8,5. Sen jälkeen Liinu oli kartalla ja vetäs lähes täydellisen seuraaminen taluttimetta 9,5. Maahanmenossa ipana oli sit niin liimautuneena maahan, että tarvis toisen käskyn ennen kuin siirtyi takas sivulle. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9. Luoksetulossa Liinu oli ollu tuomarin mielestä hiukan vinossa edessä istumisessa. Luoksetulo 9,5. Seisomisen Liinu olis saanu hoitaa täpäkämmin. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9. Hyppy, jota Kotiorja oli hinkannu Liinulle (joka ei tajunnu hypätä ilman kapulaa) pari viikkoa, onnistui hyvin, estehyppy 9,5. Liinu oli siinä ottanu vinon perusasennon. Liinun ja Kotiorja yhteistyö oli onnistunutta ja niinpä kokonaisvaikutus oli ollu 10.

Yhteensä Liippu keräsi siis 188,5pistettä, eli KP ja 1-tulos ja vielä sijoitus 2./14. ja paljon herkkuja palkinnoks!

Seuraavana viikonloppuna (4.9) Liinu oli taas tulessa, tällä kertaa vuorossa oli käyttäytymiskoe. Koe alkoi siruntarkistuksella ja luoksepäästävyydellä, eikä tuo meidän Liinu ollu taaskaan ymmärtäny, että noi voi olla vaarallisia tilanteita. Liinu oli ollu vaan, et kato vaan mun siru!

Tottiksessa Liinu teki liikkeet eka. Seuraamiset oli menny aika ok. Kotiorja sanoi, että löysyyttä oli ja haahuumista, kun Liippu oli ollu äimänä, et miten pitkään täällä oikeen pitää seurata. Istumiseen kakara oli tehny tosi hienon seisomisen. Maahanmeno ja luoksetulo oli onnistunu. Sitten Liinun vuoro oli mennä paikallaoloon ja sekin oli onnistunu hyvin. Tottis siis läpi. Kaupungissa Liinu oli vaan mennä käpsiny, eikä ollu välittäny mistään. Yks sanominen oli tullu, kun Liinu oli vähän hypänny ihmisryhmässä meidän ihanaa maalimiestä päin. Eli Liinu oli osannu käyttäytyä koko kokeen ja niinpä Liinusta tuli BH Liinu. Kuvassa Liinu treenaa seuraamista.

Mä pääsin sit vihdoin vuoroon sunnuntaina (5.9). Vuorossa oli kakkosen jälki. Maasto oli eka ja kun mä sain luvan jäljestää, niin ampasin täysillä janalle! Kohta jo nappasin jäljen ja sit mentiin. Mä painelin aika reipasta siinä vaihtelevassa maastossa ja Kotiorja yritti pysyä perässä. Kaikki kuus keppiä löyty ja oltiin tosi tyytyväisiä Kotiorjan kanssa. Yhden pisteen tuomari otti siitä, kun mä lähdin janalle niin täysillä. Pisteet 169/170. Esineruudussa Kotiorja laittoi mut eka oikealta ja nappasin samantien esineen. Sitten siirryttiin vasemmalle päin ja mua alkoi kiinnostaa vasen etukulma ja menin siinä vähän yli alueenkin. Kotiorja huusi mua luokse, mut en viittiny mennä, kun hommat oli kesken. Sitten, kun siirryin taas kunnolla ruutuun, niin sain hajun toisesta esineestä ja kiikutin sen Iitulle. Pisteet olivat 27/30, kun en kuulemma totellu ohjaajan käskyjä, niin kuin olis pitäny.

Sitten oli vuorossa tottis. Aloitettiin liikkeillä. Seuraaminen onnistu meikältä täydellisesti, mut Kotiorja mokaili (teki löysät täyskäännökset ja pysähdykset liian lyhyinä) ja täysiä ei tullu. Istumisessa vähän siinä joutessani vilkuilin ympärille, ni se putos hyvään. Luoksetulossa olin aika nopee, niin nopee et tuomarille jäi epäselväks et kutsuttiinko mua, ja sakkoo tuli. Noudossa mokas taas Iitu ja lähetti mut ennen kuin kapula oli pysähtyny. Hyppyyn taisin vähän epähuomiossa varastaa, a-esteelle maltoin odottaa käskyä. Eteenmenossa menin sit maahan, kun sitä on tässä viimeaikoina hinkattu, mut mun oli vaan pakko juosta sieltä täysillä Kotiorjan luokse. Paikallaolossa mä sit pysyin melkein loppuun saakka, sit alko käydä tylsäks ja menin Kotiorjaa vastaan, kun se käänty. Pisteet 73.

Eli tulos tuli 269 pistettä 2-tulos ja sija 1./5. Mä oon nyt sit JK2 ja sain muuten ruokaa palkinnoks, kun oli ollu niin taitava!

Tänään (11.9) käytiin sitten EK3 kokeessa, mut mr.Murphy oli taas mukana. Jälki oli ekana. Mä lähdin janalle reippaana ja olin sit kuulemma menny sen oikeen jäljen yli ja nappasin toisen jäljen janan päästä. Ehdittiin mennä noin 20m kun tuomari huusi meidät takas. No sitten otin sen saman jäljen toiseen suuntaan ja taas tuli käsky takas janalle. Sen jälkeen Kotiorja lähetti munt taas janalle ja mä otin jäljen. Ajoin sitä ja jossain vaiheessa törmättiin yhteen keppiin, josta jälki jatkui janalle. Sitten käännyttiin ympäri ja kohta mä löysinkin taas sen mun ekan jäljen ja ajoin sitä sitten niin kauan että tultiin talon pihaan.Pisteet jäljeltä 17/50. Eli eipä ollut paljoa enää hukattavana. Seuraavaksi oli vuorossa tarkkuus, joka oli tehty nurmikolle. Mä lähinnä maistelin sitä heinää siinä. Kyl mä sit sen esineenkin löysin ja yritin ottaa, mut en sit ottanukkaan, kun ei se ollu kiva. Söin sit vaan ruohoo, oli vähän pasmat sekasin, kun Kotiorja oli just raahannu mut pois sieltä jäljeltäkin oudosti. Et aika sitten loppui, 0/20. Tähän loppui meidän koe tänään, kun Kotiorja meinas, et ollaan ihan tarpeeks treenattu tätä eekoota kokeissa tänä vuonna. Mut mepä mentiinkin sitten hakuilemaan omien maalimiesten kanssa ja se oli huippua!!! Loppuun vielä meitsin hyppykuva treeneistä.

Aikamoiset helteet tänä kesänä! Meidän kesään on kuulunut paljon uimista ja vähän lenkkeilyä ja vähän treeniä. Onni-ärrieri oli meillä hoidossa pari viikkoa heinäkuussa. Se meni ihan kivasti. Vaikka meillä oli normaalia vähemmän äksöniä helteen vuoksi, oli Onni ihmeissään näin aktiivisesta koiranelämästä. Onni osallistui innokkaana pieniin tottisteluihin ja uimahommiin. Sisätiloissa olin määritellyt Onnille ne nurkat, joissa hän sai aikaansa viettää. Kotiorjan mielestä Onnilla oli aika rajattu tila, mut mun mielestä se oli sille riittävä: päivisin olkkarin nurkka ja öisin sohvasängyn alunen. Kerran meille tuli Onnin kanssa iso riita, kun käytiin vähän kuumana ennen vapaaksi pääsyä metsässä ja sitten, kun päästiin vapauteen, niin Onni kosahti meikäläiseen kiinni. No voitte arvata mitä siitä seurasi, kun kehtasi meikän iholle tulla. Kotiorja karjui sitten niin maan prkleesti ja irrotettiin hampaat toisistamme Ontsan kanssa. Ontsa on muuten muistaakseni ainoa koira, jonka kanssa mulle on tullu ihan oikeesti kähinää. Muut yleensä tietää heti, et ei kannata yrittää ja sit taas toisaalta mä tiedän ne tosi kingit, joita täytyy kumartaa. Mun piti varmuudeksi pitää Kotiorjaa aktiivisena niiden kahden viikon ajan, kun Onni oli meillä, ettei sille vaan olis tullu mieleen ottaa vielä jotain riesaa meidä lauman jatkeeksi. Aktivointihan tarkoittaa sitä, että varastellaan tavaroita niin, että oma Kotiorja huomaa ja sitten juoksutetaan Kotiorja perässä sängyn alle. Sielläkään ei kannata ihan heti luovuttaa varastettua tavaraa, vaan vasta sitten, kun Kotiorja on ahtautunut puoliksi itsekin sinne sängyn alle. Voin sanoa, että varma keino, sillä kun Kotiorja kävi sitten heinäkuun lopulla katsomassa mun 6,5 viikkosia puolisisaruksia, sieltä ei tullut yhtään kersaa mukana meidän laumaan, huh.

Elokuussa alkoi sitten Kotiorjan loma ja suunnattiin eka Otavaan. Otavassa päästiin paljon uimaan ja käytiin Väisälässä mökillä. Mökillä oli kyllä niin koiraparatiisi, kuin vain voi olla. Meikä ui ja ui ja ui. Ja hyppi ja hyppi ja hyppi. Välillä lepäiltiin rantakalliolla ja sitten taas, kun turkki alkoi tuntua kuivalta, niin äkkiä järveen, molskis! Toisena mökkipäivänä tehtiin vähän treeniäkin, kun ei ollu liian kuuma. Otavasta suunnattiin Säkinmäen kautta Joensuuhun ja sieltä jälkileirille Outokumpuun. Leirillä oli kyllä aika kuuma sää myös, mut silti me painettiin hommia. Saatiin Liinun kanssa paljon kehuja meidän jäljestämistaidoista! Leiriltä ajeltiin yötämyöte kotiin. Matkaseurana meillä oli mudien ystävä Virpi, jonka pihalla saatiin pitää pieni tauko, ennen loppumatkaa Turkuun. Virpin koti oli oikea puuhamaa ja meikä löysi sieltä paljon ihania tavaroita, en meinannut edes malttaa kotiin lähteä niiden keskeltä. Kotona ollaankin vaan levätty ja lenkkeilty ja treenattu. Viime viikonloppuna käytiin kyllä taas kokeessakin.

Aiheena oli taas etsintä. Maasto alkoi jäljellä. Kotiorja oli juottanu meikää aika paljon ja janan aluksi kusasin, jonka jälkeen jatkoin jäljen etsimistä. Tuli sitten napattua takajälki...tuomarin huutaessa "takaisin janalle", laukkasin jo ihan riemuissani toiseen suuntaan ja aloin jäljestämään. Jälki meni kaksi kertaa leveän hiekalla olevan polun yli ja siellä oli harhajälkiä. Meikä selvitti ne leikiten ja kaikki neljä keppiä nousivat. Pisteet 47/50.

Seuraavaksi oli vuorossa haku, kun järjestäjät olivat ennakoineet hellettä ja ajatelleet, ettei meidän tarvitse kuumimpaan aikaan tehdän rankinta suoritusta. Päivä olikin aika lämmin +22-25 astetta. Hakurata oli rinne, siten että vasen puoli oli aikamoisen jyrkkä. Oikealta tuuli hiukan . Meikä ei viitsinyt tehdä kunnon pistoja etukulmiin, kun tiesin heti ettei siellä mitään ole ja sain näin Kotiorjalle mukavan jännityksen päälle. No seuraavat pistot tein paremmin ja Iitu kyllä laittoikin meikää alkuradan aika tiheään, kun mitään ei ollu noussu. Sitten nostin vasemmalta alkuradasta ukon. Jäätiin Kotiorjan kanssa vähän hölmöinä (tai en mää ollu hölmö) töröttämään piilolle, kun kukaan ei sieltä noussu, eikä tuomari ollu tullu mukaan piilolle. Sitten vähän ajan kuluttua Kotiorja huusi tuomarille, että saadaanko tulla pois ja saatiin tulla, sen jälkeen maalimies vasta nousi ja mä kävin äkkiä moikkaa sitä. Sitten seurasi reipasta etenemistä radalla, kun Kotiorja arveli ajan olevan vähissä ja nopsaanhan mä sitä siinä tarkastinkin. Toinen ukko oli töröttämässä puun takana kyykyssä verkko päällään oikeassa takakulmassa. Mä nostin sen, mut rullaa tuodessa joku hiivatin risu tökkäs mua kinttuun, niin että piti vähän vinkasta. Kotiorja säikähti, mut laittoi meikän kuitenkin näytölle. Onnahdin ekan 20 metriä, mut sitten kipu oli tiessään ja kaasutin täysillä ukolle. Tuomari tykkäs, et meikä oli pelittäny aika hyvin. Työskentelystä rokotti pari pojoo, kun en tsekannu niitä etukulmia tarpeeks huolella, eli 78/80 pistettä.

Sitten mentiin tarkkuusruutuun. Alustana oli kuiva kangas ja ruutu osoittautui aika hankalaksi, joten meikällä tuli taas se pisu sinne. Mä en vaan voi sille mitään, et kun mua turhauttaa löytymättömyys, niin multa tulee pissa. Siitä tuomari ei tykänny, eikä siitä, kun kävin pari kertaa vähän rajojen ulkopuolella. Löysin kuitenkin sen päiväkirjan avaimen ja pisteet 17/20. Sitten päästiin pudotettuun, huippua!! Vedin sen täysillä ja sain myöskin täydet pisteet, eli 20/20. Esineruutu oli vuorossa viimeisenä. Bongasin ruutuun mennessä jonkun repun, mut Iitu oli tiukkana, että sitä ei oteta, kun se ei ole ruudussa. Sitten lähetys ja mä jo kohta nostin lompakon takaa. Sitä tuodessa nokkaan tuli edestä sukan haju ja tyssäsin matkani siihen. hetken pähkäilin, että miten saisin ne molemmat tuotua yhtäaikaa, mut ei se onnistunu, ni otin sukan. Luovutuksen jälkeen Kotiorja lähetti ja mä olin jo unohtanu lompakon, joten nopeasti tuli käsky takas ja uus lähetys, vähän eri sanoilla ja nostin lompakon. Sitten tuli tsekattua keskialue, joka vaikutti tyhjältä ja vielä yksi lähetys ja sain nokkaani pehmolelun hajun. Mä en vaan voinu vastustaa kiusausta leikkiä sillä lelulla ensin vähän aikaa. Kun Kotiorjan päänsisäinen kihinä melkein jo kuului ulos, niin vein sen viimeisen esineen sille. Kotiorja sanoi, että oli kyllä meidän nopein kolmosluokan esineruutu. Pisteet 28/30.

Sitten ajettiin kentälle ja vielä oli vuorossa tottis. Mäkin aloin olemaan jo aika väsyny, mut sinne vaan. Ja mitä hittoa, juuri kun me ilmoittaudutaan niin sinne oli jostain tullu joku hullu, joka oli päättäny, että nyt ammutaan tuo mudi (Kotiorja sanoi, että ei kukaan meikää yritä ampua, vaan joku ampuu viereisellä ampumaradalla hirvikiväärillä). Mä jouduin sitten eka paikallaoloon ja nouwei, en todellakaan jääny sinne maalitauluks. Seuraamisessa meikällä putos kontakti pariin otteeseen ja yhdessä kohtaa tuli vähän löysyyttäkin, kun en mä oikein tienny, että täytyykö mun pelätä vai ei, kun pauke oli valtava. Istumisessa ajattelin sitten jäädä seisomaan, kun sillain olis päässy nopeammin karkuun mudin vihaajia. Sitten tuli maahanmeno ja mä vähän relasin, se onnistui hyvin. Seisomisessa teputin pari askelta Kotiorjan perään. Tasamaanouto onnistui hyvin. Hypyssä tuli kolautettua mennessä esteeseen ja pyöräytin kapulaa pari kertaa Kotiorjan edessä. A-esteellä samat pyöräytykset. Eteenmenossa kuulin vasta kolmannelle kerralla, kun Kotiorja huusi ja käännyin kysymään, että MITÄ? Kun vastausta ei tullu, niin tulla täräytin täysillä päin Kotiorjaa, hah. Tällä suorituksella pisteitä kertyi 68/100, eli ei tulosta.

Kotiorja oli kyllä tosi ylpee musta, kun olin tehny niin upean maaston ja miten kokosin itteni tottiksen liikkeisiin, vaikka paine oli kova. Aika rydenä se oli kyllä, kun ne kaksi pistettä jäi uupumaan tuloksesta ja vielä enemmän siitä, kun mä olin joutunu kärsimään niistä laukauksista. Kotimatkan ajan Kotiorja pähkäili, että ehkä kannattaisi jättää tää meidän pk-ura tähän. Mut sunnuntaina oli päivä uus....

Sunnuntaina ajeltiin sitten Kuusjoelle, kun siellä oli tullut sellanen Guru opettamaan tottista. Mä luulen, että siinä Gurussa oli vähän Äijjää, joten kannattaa olla varoivainen, jos törmäätte jossain. Kotiorjalle kerrottiin, että ei kannata heittää hanskoja tiskiin, vaan meikä täytyy vaan opettaa tottelemaan kaikissa tunnetiloissa. Esitin kuulemma raukkaa, kun olin päässy painetilanteista sillä eroon ja kestän kuulemma painetta, vaikka herkkä olenkin. Mulle tehtiin rääkkitreeni. Olin paikallaolossa ja tuo ehkä-Äijä sitten yritti houkutella mua siitä nousemaan 1,5 kertaa nousinkin ja sitten Kotiorja tuli antamaan tiukan palautteen. Sitten, kun tottelin, niin sain hyvittelyä ja hyväksyntää silittelyn muodossa Kotiorjalta, josta olikin tullu pomo. Siis mä en oikeasti tienny, että Iitu osaa olla niin vihainen. Tähän saakka, nää yli viis vuotta mä oon viis veisannu sen yrityksistä laittaa mua tottelemaan, mut nyt mä tajusin jotain. Iitu on sitä mieltä, että siihen ei tarvittu kuin oikea ajoitus epäsuosioon joutumisessa. Pari päivää on nyt menny sulatellessa tätä asiaa, mut jotain on nyt muuttunu, mä HALUAN TOTELLA, APUA, mitä mulle tapahtuu?? Laitetaan vielä parit kuvat lomalta, ekassa rantahubailua mökillä.

Todistusaineistoa siitä, että meidän kakara osaa uida.

Ja mä uin, ihanaa <3

PS. Mummi on sitten mennyt ottamaan niiden laumaan uuden jäsenen: Aatu-käppänän. Liinu katseli sitä ihastuksissa (se pöhlöhän olis jo aikasemmin kesällä halunnu meille oman perhoskoiranpennun, kun Tossullakin on sellainen), mut mä kerroin sille ipanalle heti selvät sävelet.